Itä-Suomen yliopistosta valmistuneiden opinto- ja uraohjaajien kokema yhteensopivuus työhön ja sen yhteys työtyytyväisyyteen

Sanni Pietarinen ja Jenna Toivanen

Mistä ajatus tutkimusaiheeseen lähti?

Ohjauksen kentällä on tapahtunut viime vuosina suuria muutoksia, kuten oppivelvollisuuden laajentaminen (Oppivelvollisuuslaki 2020/1214, 2 §) sekä korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus (Karhunen, Pekkarinen, Suhonen & Virkola 2022, 7). Yhteiskunnan ja työelämän muutokset näkyvät ohjaustarpeiden moninaistumisena (Lairio & Puukari 2001, 6). Tämä on heijastunut ohjaustyöhön ja nostanut sen merkityksen julkiseen keskusteluun. Näin ollen ohjauksen vaikuttavuutta on alettu tunnistaa jo yhteiskunnallisella tasolla. Vaikka ohjaukseen suunnatut odotukset ovat kasvaneet, voidaan pohtia, miten tunnistus on heijastunut tunnustamiseen ja käytännön toimiin. Pystyvätkö ohjaajat todellisuudessa toteuttamaan työtään siten, että ohjaukselle asetetut tavoitteet ja ihanteet voivat toteutua?

Ohjauksen kenttä on moninainen ja se heijastuu myös ohjauksen professioon. Ohjauksen professio ei ole tarkkarajainen ja suppea, vaan pikemminkin laaja ja vaihteleva (Vehviläinen 2021, 355–356). Ohjaustyö rakentuu vahvasti itse ohjaajan varaan, sillä ohjaaja on ohjauksen työväline. Ohjausprosessit taas muodostuvat ohjaajan, ohjattavan sekä institutionaalisten rakenteiden yhteisvaikutuksesta (Vehviläinen 2014, 12–20). Monipuoliset työympäristöt mahdollistavat erilaisten kompetenssien ja moninaisen osaamisen hyödyntämisen. Toisaalta työympäristöjen tarkkarajaisuuden puute sekä ohjaajakeskeinen työ vastuuttavat yksilöä sekä työn toteutuksen osalta että itselle sopivimman työpaikan etsinnässä. Siten voidaankin pohtia ovatko ohjaajat sijoittuneet sellaisiin työtehtäviin, jotka he itse kokevat mielekkäinä.

Ohjaajan ja työn yhteensopivuus

Tutkimuksessamme kartoitettiin Itä-Suomen yliopiston opinto- ja uraohjauksen koulutuksesta valmistuneiden ohjaajien kokemuksia oman osaamisen ja nykyisten työtehtävien yhteensopivuudesta. Tämän lisäksi tarkasteltiin opinto- ja uraohjaajien työtyytyväisyyttä nykyisissä ohjaustehtävissä. Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja aineisto kerättiin itse luodulla kyselyllä. Tutkimuksessa teoreettisena viitekehyksenä käytettiin yhteensopivuusteorioita sekä työtyytyväisyyden tutkimuksia. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu koetun työtyytyväisyyden olevan yhteydessä siihen, miten hyvin työntekijä kokee omien odotustensa olevan linjassa työympäristön kanssa (Similä 2008, 6). Lisäksi yksilöt hakeutuvat ja useimmiten myös viihtyvät sellaisissa ympäristöissä, jotka ovat yhdenmukaiset heidät omien mieltymystensä kanssa. (Bretz & Judge 1994, 33; Ghetta, Hirschi, Wang, Rossier & Herrmann 2020, 1.)

Ohjaajat pääosin tyytyväisiä työhönsä

Tutkimukseen vastasi 82 ohjaajaa. Suurin vastaajajoukko oli toisen asteen opinto-ohjaajat (33 ohjaajaa). Toiseksi eniten vastaajia oli peruskoulun oppilaanohjaajina (30 ohjaajaa). Muissa työympäristöissä, kuten ammattikorkeakoulussa, yliopistossa, yksityisellä sektorilla sekä työvoimapalveluissa, työskenteli neljännes vastaajista (19 ohjaajaa).

Tutkimuksemme mukaan suurin osa ohjaajista (77 %) oli työllistynyt tavoitteidensa mukaiseen työhön. Työn tavoitteen mukaisuudella oli yhteys yksilön ja työn yhteensopivuuden kokemuksien sekä työtyytyväisyyden kanssa.  Tavoitteidensa mukaisessa työssä olevat ohjaajat kokivat oman osaamisensa sopivan yhteen nykyisen työnsä kanssa. He olivat myös tyytyväisempiä työhönsä kuin ei-tavoitteenmukaisessa työssä olevat.

Tutkimuksessa kartoitettiin ohjaajien kokemuksia ohjaustyöhön kohdennettujen resurssien riittävyydestä. Huomattiin, että ohjaajien ja työn yhteensopivuuden kokemus oli vahvempi silloin, kun ohjaustyöhön kohdennetut resurssit koettiin riittäviksi. Tavoitteen mukaisessa työssä olevat arvioivat ohjaustyöhön kohdennetut resurssit riittävimmiksi kuin ei-tavoitteen mukaisessa työssä olevat.

Lopuksi

Tutkielman tulokset vahvistavat ymmärrystä yksilön ja työn yhteensopivuuden kokemusten merkityksestä työtyytyväisyyteen opinto- ja uraohjaajien ammattikunnassa. Mitä tyytyväisempiä ohjaajat olivat työhönsä sitä vähemmän heillä, oli kokemuksia siitä, etteivät he pääse hyödyntämään koko osaamistaan. Työtyytyväisyys siis lisääntyi silloin, kun yksilö pystyi hyödyntämään koko potentiaaliaan. Teorialähteiden mukaan onnistumiset ja hyvä suoriutuminen työssä lisäävät työtyytyväisyyttä (Juuti 2010, 47). Organisaation tarjoamat mahdollisuudet ja vapaudet taas voivat parantaa ohjaajien työssä suoriutumista ja lisätä onnistumisen kokemuksia. Ihmiset pyrkivät tavoittelemaan tyytyväisyyttä ja täten myös itselleen mieluista työympäristöä, joten on luonnollista, että sopivan työympäristön saavutettuaan myös tyytyväisyys lisääntyy (Pöyhönen 1987, 133; Van Vianen 2018, 96).

Linkki tutkimukseen

Lähteet

Bretz, R.D., Jr. & Judge, T. A. 1994. Person–organization fit and the theory of work adjustment: Implications for satisfaction, tenure, and career success. Journal of Vocational behavior, 44(1), 32-54. [luettu 28.3.2024]

Ghetta, A., Hirschi, A., Wang, M., Rossier, J. & Herrmann, A., 2020. Birds of a feather flock together: How congruence between worker and occupational personality relates to job satisfaction over time. Journal of Vocational Behavior, 119.  [luettu 27.3.2024]

Juuti, P. 2010. Työhyvinvoinnin strategia – mitä sillä tarkoitetaan? Teoksessa M. Suutarinen & P.-L. Vesterinen (toim.) Työhyvinvoinnin johtaminen. 45-55. Keuruu:  Otava.

Karhunen, H. Pekkarinen, T. Suhonen, T. & Virkola, T. 2022. Opiskelijavalintauudistuksen seurantatutkimuksen loppuraportti. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, VATT.  Helsinki.

Lairio, M. & Puukari, S. 2001. Muutoksista mahdollisuuksiin. Ohjauksen uutta identiteettiä etsimässä. Jyväskylän yliopisto.

Oppivelvollisuuslaki. 30.12.2020/1214. Finlex. [luettu 30.5.2024]

Pöyhönen, T. 1987. Työtyytyväisyyden rakentuminen. Teoksessa K. Lindström ja R. Kalimo (toim.) Työpsykologia, terveys ja työelämän laatu. Työterveyslaitos, Helsinki.

Similä, A. 2008. Opinto-ohjaajien työtyytyväisyys. Ohjauksen kehittämishankkeita ja käytänteitä ISSN 1796-4717. Jyväskylän yliopisto.  [luettu 27.3.2024]

Van Vianen, A.E. 2018. Person–environment fit: A review of its basic tenets. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior.     [27.3.2024]

Vehviläinen, S. 2021. Itseohjautuvuudesta osallisuuteen. Ohjaus Aikuiskasvatuksessa vuosina 1996-2021. Aikuiskasvatus 4/2021. 355–365 [30.5.2024]

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.

Kirjoittajat:

 

 

 

 

Sanni Pietarinen ja Jenna Toivanen ovat Itä-Suomen yliopiston opinto- ja uraohjauksen maisterivaiheen opiskelijoita