Seija Leppänen
Uraohjauspsykologin uratarina on kertomus ihmisestä, joka on pyrkinyt auttamaan toisia ihmisiä uran alkuun ja uusille urille jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Tarinassa heijastuvat Suomen työelämän murrokset, ajan ilmiöt ja työtä muuttaneet uudet teknologiat ja niiden tuomat tulevaisuuden mahdollisuudet ja uhat. Uraohjausteoriat ja ohjaustyön käytänteet kehittyvät muuttuvan yhteiskunnan ja työn mukana.
Suomen historian syvin lama 1990-luvulla
Aloitin Karkkilan ja Nummi-pusulan TE-toimiston ammatinvalintapsykologina kokoaikaisen ammatinvalinnanohjaustoiminnan marraskuussa 1989. Työministeriö järjesti uusille ammatinvalintapsykologeille kahdeksanviikkoisen intensiivikoulutuksen Jyväskylän Salmirannan työvoimaopistolla. Kokeneet ammatinvalintapsykologit, työministeriön ja yritysten edustajat kävivät kouluttamassa meitä. Uudenmaan TE-toimistojen yksintoimivat uudet ammatinvalintapsykologit perustimme säännöllisesti kokoontuvan vertaisryhmän. Palvelin kaikkia kuntalaisia elämän suunnittelun asioissa aina mukautetun peruskoulun oppilaista keski-ikäisiin ammatin vaihtoa suunnitteleviin työssään ammatin oppineisiin valimotyöntekijöihin.
Vielä vuonna 1990 käytiin Karkkilaan houkuttelemassa inkeriläisiä työväestöksi Suomea uhkaavan työvoimapulan korjaamiseksi. Tämä loppui seuraavana vuonna Neuvostoliiton romahdettua ja YYA-sopimuksen rauettua. Suomen vienti muuttui radikaalisti ja Suomi syöksyi 1991 historian syvimpään lamaan. Määrärahaleikkausten, irtisanomisten ja lomautusten aikana koulutus oli edelleen investointi tulevaisuuteen ainakin retoriikassa.
Kävin näyttämässä koululaisille piirtoheittimellä kalvoja ja innostamassa haaveilemaan tulevaisuudesta. Ammatinvalinnanohjauksen uutta faktoritestistöä AVO-9 kävin normeeraamassa Karkkilan ja Nummi-Pusulan koululaisten avulla. Eräs ensimmäisistä ohjausasiakkaistani lähetti minulle lämpimän kirjeen, jossa hän kirjoitti ”kiitos, kun vapautit minut kaikista työhaluista”. Hän oli nuori mies vailla minkäänlaista työkokemusta, ja hänet Ilkka Taipaleen projekti auttoi eläkkeelle. Vance Peavy kävi kertomassa ammatinvalintapsykologeille sosiodynaamisesta ohjauksesta ja konstruktiivisesta lähestymistavasta. ”The person is not the problem, the problem is the problem.”
Karkkila joutui suuriin taloudellisiin vaikeuksiin velkojensa takia ja nimettiin valtion toimesta kriisikunnaksi. Karkkilan tilanne heijasti monen muun kunnan vaikeuksia. Organisaatiot irtisanoivat työntekijöitä ns. kortistoon. Vitsikkäästi meille sanottiin, että työvoimaneuvojilla oli sentään pääte, psykologilla on vain pää. 1990-luvun puolivälissä psykologinkin työpöydälle tuli tietokone, jossa oli internet-yhteys. Pankkifuusioiden yhteydessä pankkitoimihenkilöitä irtisanottiin joukoittain. Moni pankkitoimihenkilö löysi uuden urapolun esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalta. 90-luvun puolivälissä koulutettiin datanomeja muuntokoulutuksena. Datanomeja ei lopulta kovin paljon kysytty työmarkkinoilla, esimerkiksi kotitietokoneiden korjaajia ei tarvittu. Irtisanottuja ihmisiä kannustettiin työministerin suulla ryhtymään yrittäjiksi. Käytettiin ajalle ominaisia sanavalintoja, ja mediassa puhuttiin, että ”otetaan työelämästä löysät pois”. Moni tärkeä avustava tehtävä lakkasi. Työelämä oli murroksessa ja tulevaisuus näytti monelle epävarmalta.
Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1995. Helsingin yliopiston aikuiskoulutuskeskus perusti 1996 Apaja-toimintakeskuksen palvelemaan akateemisia työnhakijoita. Helsingissä ja muualla maassa asuville tarjottiin kasvokkain ja tietoverkon välityksellä tukea työmarkkina-aseman kohentumiseen. Apaja toimi työnhakijan tukena henkilökohtaisen suunnitelman luomisessa ja toteuttamisessa. Työnhakijalla oli ammattilainen apunaan arvioimassa lähtötilannetta, puntaroimassa vaihtoehtoja, ideoimassa kehittymissuunnitelmaa ja tukemassa sen toteuttamista. Työskentelin 1998–1999 uraneuvojana Apaja-toimintakeskuksessa. Käsikirjoitin ja tuotin kollegan kanssa urasuunnittelun verkkokurssin ja tuotimme verkossa toimivan työnhakuryhmän. Vuonna 1999 lähdin urakehitysohjausta ja uudelleensijoittumisohjausta tekemään konsultointiyritykseen.
Nokia-Suomi
1990-luvun lopulla Nokia kasvoi ja rekrytoi paljon ihmisiä. Kun haettiin oikein kokenutta työntekijää, saatettiin rekrytoida 34-vuotias. Nokia-Suomen menestyksen jatkuminen oli meidän kaikkien iltarukouksissa. Muistelen, että Talouselämä-lehti poisti jättimäisen Nokian 500 suurinta yritystä -tutkimuksestaan ja käsitteli sen tiedot erikseen, koska se hämärsi muiden yritysten vertailutietoja. IT-alan osaajien kysyntä oli suurta ja järjestelmäarkkitehdit kilpailuttivat palkkatoiveillaan työnantajia. Osaajat liikkuivat vikkelästi työmarkkinoilla ja siirtyivät nopeasti työsuhteesta toiseen.
IT-kuplan puhkeaminen
Kaksivuotisen johdon ja esimiesten työnohjaajakoulutuksen ja lukuisten lyhyempien coaching-koulutusten opettamana ohjasin uudelleensijoittumis- ja uracoaching-ohjelmia. IT-kuplan puhjettua vuonna 2001 IT-osaajat ja telecom-alan ammattilaiset etsivät uutta uraidentiteettiä. IT-osaajia autettiin lukuisissa ja lukuisissa työnhakuvalmennuksissa ja yksilöohjausprosesseissa hahmottamaan tilanteensa, kiteyttämään osaamisensa ja löytämään uuden urapolun alku joko startup-yrittäjänä, pienemmissä yrityksissä tai aivan uusilla toimialoilla.
Outplacement-ohjaukset ja ihmisten urakehityksen tukeminen opetti minulle paljon työelämän tehtävärooleista, toimialoista, asiantuntijatyön ja johtamistyön monenlaisista elementeistä. Antoisaa oli nähdä omien ohjattavien aktiivisesti toimien sijoittuvan uuteen työhön. Usein ohjattavat kertoivat, että kolmen, kuuden tai 12 kuukauden mittainen outplacement-prosessi oman konsultin kanssa ja aktiivisen työnhaun vertaisyhteisö oli parasta, mitä edellinen työnantaja oli tarjonnut. Lähtösyyt edellisestä organisaatiosta olivat moninaisia ja useat kokivat uuden työnsä edellistä työtä parempana.
Ohjattavien hyvän sijoittumisen eteen tehtiin paljon. Eräs ohjattavani tarvitsi Dagens Industri -lehteä yritystiedon hakuun, ja se hänelle tilattiin yrityksen kirjastoon. Kuukausittaisessa shampanjatilaisuudessa kilistettiin lasillinen kuohuvaa ja uudessa työssä aloittavat ohjattavat eli työnhakukandidaatit kertoivat omasta prosessistaan, onnistumisista ja oppimisista. Opettavaisesta ajanjaksosta jäi minulle kontakteja, joilta olen voinut kysyä neuvoa, ja jotka ovat myöhemmin ystävällisesti tarjonneet asiantuntija-apuaan asiakkailleni.
Finanssikriisi 2008
Milleniumin alkua leimasi talouden nousukausi, joka päättyi vakavaan finanssikriisiin 2008. Sosiaalinen media ja älypuhelimet yleistyivät. Motivaatiopuhujat peräänkuuluttivat luovaa tuhoa, yhteiskuntien taloudellisten rakenteiden uusiutumista ja sen myötä taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymistä. Finanssikriisin tuloksena rahoitustoimiala ja moni muu toimiala koki nopean ja ennakoimattoman myllerryksen. Finanssialan osaajat, konsultit ja asiakaspalvelijat etsivät uusia urapolkuja. Työelämä oli murroksessa ja tulevaisuus näytti monelle epävarmalta.
Uudelleensijoittumiskonsultoinnin ja organisaatioelämän monia hyviä puolia koettuani aloitin vuonna 2009 Teknillisellä korkeakoululla Espoon TE-toimiston palkkaaman uraohjauspsykologin viransijaisena. Viranhaltijan irtisanouduttua virka lakkautettiin, ja juuri syntynyt Aalto-yliopisto näki tarpeelliseksi perustaa uraohjauspsykologin tehtävän, johon tulin valituksi vuonna 2011. TKK liitettiin Aalto-yliopistoon, joka jakautui neljäksi tekniikan kouluksi: Aalto-yliopiston insinööritieteiden, kemian tekniikan, sähkötekniikan ja perustieteiden korkeakouluksi. Helsingin kauppakorkeakoulu Töölössä ja Taideteollinen korkeakoulu Arabianrannassa liittyivät Aalto-yliopistoon. Uraohjauspsykologin työtä kävin tekemässä Otaniemessä, Töölössä, Mikkelissä ja Arabianrannassa. Tohtoriopiskelijoita tuli ohjaukseen aina kesäkuussa, kun heidän aikataulunsa antoi parhaiten myöten.
Yliopistossa työskentely perustuu pitkälti tutkimukseen. Yrityksissä ja konsultointiyhtiöissä työskentely perustuu paitsi monenlaisiin tutkimustuloksiin, myös monen suomalaisen ja kansainvälisen ammattilaisen pitkään ja laajaan työkokemukseen, ja heiltä saatuihin oppeihin. Uudessa oppimisympäristössä keskeinen toiminta-ajatukseni oli, että autan tutkinto-opiskelijaa valmistumaan hyvinvoivana ja löytämään itselleen merkityksellisen työn kohtuullisessa ajassa. Väliaikaiseksi pohdinnan paikaksi ajattelemani työ muuttui muutamassa vuodessa mielekkääksi ja koin työskenteleväni tuloksellisesti.
Korkeakoulujen ja ammattiliittojen uraohjaajien kanssa perustimme Uraohjaajat ja -valmentajat ry:n vuonna 2013. Sen hallituksessa toimin kaksi ensimmäistä vuotta. Jaoimme ohjauksen tavoitteita ja käytänteitä, teimme ehdotuksen uraohjauksen eettisiksi ohjeiksi ja järjestimme seminaareja ja keskustelutilaisuuksia yhdistyksen jäsenistölle.
Ilmastonmuutoskriisi
Ilmastonmuutos oli ollut yleisessä tiedossa jo pitkään, mutta siitä alkoi nousta yhä enemmän huolen täyttämää julkista keskustelua ja ymmärrystä, että talouden pitää toimia ympäristön kantokyvyn rajoissa. IAEVG-kongressissa Århusin yliopiston professori Peter Plant laittoi meidät uraohjaajat keskustelemaan siitä, minkä hinnan maapallo joutuu maksamaan nuorten ihmisten uravalinnoista.
Pakolaiskriisi
Vuonna 2015 elinolosuhteiden muuttuminen sai ihmiset liikkeelle. Siitä Suomikin sai osansa. Keskustelu Suomessa ja Eurooppa-keskustelu alkoivat olla yhteen kietoutuneita: Eurooppa tapahtui myös Suomessa.
Samoihin aikoihin arvostetun Mark Savickasin Life Designing Paradigm -teoria alkoi saada äänekästä kritiikkiä. Kysyttiin, lukitseeko ihminen todella elämänsä teemoja jo varhain konstruoimalla ajatuksia lukemistaan kirjoista, näkemistään elokuvista tai ihailemistaan ihmisistä. Kaikilla ei ole ylellisyyttä kuunnella arvojaan, kokeilla monia vaihtoehtoja ja konstruoida uraansa. Elämänkokemusten ja uskomusten kielellinen kuvaaminen lisäävät kyllä itsehavainnointia, mutta ihmisen ura ei voi rakentua pelkän strategisen narratiivin eli kerrotun itsen varaan.
IAEVG-kongresseissa näistä argumenteista keskusteltiin paljon. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ihmisten osallistumismahdollisuuksien tukeminen ja positiivisen syrjinnän käytännöt nousivat keskeisiksi uraohjauksen teemoiksi. Uraohjaukselta alettiin toivoa yhteiskunnallispoliittisia kannanottoja. Keskustelua on käyty siitä, miten uraohjaustyötä ohjaavat työntekijän organisaation agenda, miten työntekijän agenda ja miten ohjattavan oma agenda. Maailman monimuotoistuessa syntyi ajatuksia siitä, että markkinataloudessa ei-tuhoava innovointi voi olla disruptiota hedelmällisempää, voi säilyttää pieniä toimijoita markkinoilla ja voi ehkäistä konflikteja monimutkaisessa maailmassa.
Mikael Leimanin Dialoginen sekvenssianalyysi-koulutuksen käyminen vastikään on vaikuttanut paljon tapaani hahmottaa asiakkaan asian kohtaamista ja asiakkaan auttamista.
Pandemia
Vuonna 2020 tuli koronapandemia. Moni jäi työttömäksi, toisille kasaantui runsaasti etätöitä. Lähityössä jatkaneet ihmiset pohtivat alan vaihtoa ja moni sen toteutti. Opiskelijoiden unelmia pandemia mylläsi niin, että kun aiemmin unelmoitiin menestyksellisestä urasta ja asumisesta keskellä Brysseliä, nyt alettiin haaveilla omasta mökistä ja omavaraisesta elämästä metsän keskellä. Tulevaisuus näytti monille epävarmalta.
Venäjän brutaali hyökkäyssota
Helmikuussa 2022 Venäjä aloitti laittoman hyökkäyssodan Ukrainassa. Sen työelämävaikutukset liittyvät mm energia- ja elintarvikemarkkinoihin ja ihmisten ja tavaroiden liikkumiseen. Ukrainalaisia ja ukrainalais-venäläisiä nuoria autettiin pääsemään opintoihin, ja osa pyrki saamaan vakituisen työn ja Suomen kansalaisuuden.
Työelämä on muuttuvaista
Työelämän muuttuvainen luonne on hyvä muistaa, jotta ei tulisi romantisoineeksi menneisyyttä. Tulee shokkeja talouteen ja käänteitä politiikkaan, työ elää ajassa ja tulevaisuus näyttää epävarmalta. Mikähän musta joutsen tulee seuraavaksi? Generatiivinen AI on jo muuttanut luovien alojen ammattilaisten, kuten graafikoiden ja AD:n työtä, ja muuttaa kaikkea työtä. Mitähän kaikkia asioita nykyinen kännykkä on 20 vuoden päästä? Nuoret aikuiset kokevat monenlaisia merkityksiä etsiessään omaa paikkaansa maailmassa, kokevat epävarmuutta tulevaisuudesta ja riittämättömyyden tunteita. Hyödyllisiä työelämätaitoja tulevaisuudessa voivat olla rutiininomaisten taitojen harjoittaminen ja älyllisen uteliaisuuden harjoittaminen, jotka auttavat hallitsemaan oman alan perusasiat. Kun perusasiat ovat hallussa, kapasiteettia vapautuu ongelmanratkaisuun ja luovuuteen.
Tulevaisuuden toivoni perustuu siihen, että ennakoimattomia asioita, sekä hyviä että huonoja, tapahtuu säännöllisesti. Yksittäisistä tiedonsirpaleista, ihmeellisistä sattumista ja ainutlaatuisista yllätyksistä muodostuu yksilöllistä työkokemusta uraohjauksen työntekijässä. Olemme toistemme oppimisympäristöjä. Uskon, että tulevaisuudessakin tarvitaan kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista, luottamuksellista ilmaisua ja etiikkaan perustuvaa yhteistyötä.
Tämä onkin jo viimeinen työvuoteni! Ensi vuonna suunnittelen tekeväni aivan muita asioita työelämästä vapaana kansalaisena.
Oppimiseeni paljon vaikuttaneita henkilöitä ja lähteitä:
Thomas Kuhn: The Structure of Scientific Revolutions
Donald Super: Career Development Theory
Vance Peavy: Sosiodynamic Counselling, a constructivist perspective
Mark Savickas: Career Construction Theory
John Krumboltz: Planned Happenstance Theory
Reinekke Lengelle & Frans Meijers: Narrative identity: writing the self in career learning
Mikael Leiman: Dialoginen sekvenssianalyysi
ja
Katri Kanninen, Liisa Uusitalo-Arola, Jeffrey A Kottler, Päivi Kupias, Elina Marttinen, Antti S Mattila, Jussi Onnismaa, Sanna Vehviläinen.
Kirjoittaja
PsM Seija Leppänen työskentelee uraohjauspsykologina Aalto-yliopistossa.