Mari Käyhkö
Luokkanousua pidetään yhteiskunnassamme tavoiteltavana ideaalina. Luokkanoususta puhutaan usein kapeasti yksilösuorituksena ja erilaisina saavuttamisina, jossa oletuksena on, että kouluttautumisen taustalla on välineellinen halu päästä irti taustastaan (ks. tarkemmin Käyhkö 2023b). Tutkimukseni pohjalta kuitenkin väitän, että luokkatausta ei menetä merkitystään, vaikka luokkamatkailijan elämä saavutettuine tutkintoineen voi näyttää ulkoapäin katsoen keskiluokkaiselta. Luokassa ei ole kysymys vain ulkokohtaisista asioista, kuten titteleistä ja tutkinnoista, vaan myös minuudesta.
Merkityksettömäksi oletettu luokka
Olen Kasvatussosiologian vuosikirjassa julkaistussa tutkimusartikkelissani (Käyhkö 2023a; ks. myös Käyhkö 2020) tarkastellut työläistaustaisia yliopistossa opettavia naisia ja elettyä luokkaa. Pohdin sitä, kuinka he sovittavat yhteen työläistaustan – työväenluokkaisen kasvuympäristön, tietoisuuden ja arvostukset – ja yliopistotyön, joka perustuu keskiluokkaisille sekä maskuliinisille arvostuksille ja toimintatavoille. Muistelumenetelmällä toteutetussa tutkimuksessa oli mukana 12 naista. Tämä kirjoitus pohjautuu edellä mainitsemani artikkelin pohdintoihin.
Luokkatausta on monin tavoin läsnä työläistaustaisten yliopisto-opettajanaisten työn arjessa niin arvostuksissa kuin tekemisen ja olemisen tavoissa. Yksilö ei kouluttautumisen myötä yhtäkkiä nollaudu ja tyhjene kaikesta eletystä, vaikka keski(ylä)luokkaiselle kulttuurille perustuvassa akateemisessa maailmassa työväenluokkainen kulttuuri on sekä poissaolevaa että poisopittavaa.
Yliopistossa luokasta kuitenkin vaietaan, kun keskustellaan esimerkiksi henkilökunnan diversiteetistä eli monimuotoisuudesta. Luokkakysymys on yliopistossa yhä sivuutettu ja hiljennetty, merkityksettömäksi oletettu kysymys.
Työväenluokkataustaiset naiset vierastavat akateemista kilpailua
Kiinnostavaa on, että tutkimukseni naiset ennemminkin yhdistävät vanhaa (tausta) ja uutta (akateeminen ympäristö) kuin pyrkisivät putsaamaan itsensä kaikin tavoin työväenluokkaisuudesta. Luokan näkymätön perintö konkretisoituu tutkimukseen osallistuneiden naisten tekemisissä esimerkiksi sisäistyneinä arvoina ja käsityksinä itsestä sekä itselle soveliaasta asemasta, tehtävistä ja tekemisen tavoista. He esimerkiksi pääsääntöisesti irtisanoutuvat ankarimmasta akateemisesta kilpailusta ja statuskamppailuista. Työläiskulttuurissa uranousu, kilpailullinen yksilöajattelu tai tittelit eivät ole keskeisiä.
”Minua ei voisi vähempää kiinnostaa valtataistelut akateemisten meriittien suhteen”.
Naisten ymmärrys työstä on yhä pitkälti työväenluokkainen. Työläistaustaiset naiset asettuvat yliopistossa mieluusti opetustehtäviin, koska opetustyö mielletään tutkimustyötä vahvemmin konkreettisena ja hyödyllisenä ”oikeana”, rehellisenä työnä, jossa näkee konkreettisesti työnsä jäljen. Opetustehtävistä saa työn tekemisen tunnun toisin kuin lukemiselle, ajattelulle ja kirjoittamiselle perustuvasta tutkimustyöstä, josta puhuttiin myös epätyönä.
Huolenpitoa ja haastamista
Tutkimukseen osallistuneet naiset kokevat taustansa ohjaustyössä myös resurssiksi, erityisesti kohdattaessa vaatimattomista lähtökohdista tulevia opiskelijoita. He myös tiedostavat olevansa väärällä tavalla akateemisia: antavansa aikaa liikaa asioihin – kuten opetukseen ja ohjaamiseen, joista ei palkita mittaamiseen keskittyvässä yliopistossa. Huolenpito-orientaation taustalla on myös halu antaa omalla työllään jotakin takaisin; maksaa velkaa yhteiskunnalle, koska he ovat saaneet aikoinaan itse mahdollisuuden kouluttautua.
Yliopistossa koettu vierauden tunne sekä elämä kahdessa eri periaattein toimivassa maailmassa ovat myös tutkimustyön resursseja. Työläistausta ja kulttuurinen kaksikielisyys antavat naisille omanlaisensa position katsoa, nähdä, tietää, puhua, tutkia ja kirjoittaa. He myös asettuvat haastamaan yliopistossa koettua luokkaelitismiä, esimerkiksi ottamalla tietoisesti etäisyyttä yliviritettyyn teoreettisuuteen ja ”käsitehöttöön”. Heille on arvo sinänsä kirjoittaa ymmärrettävästi ja suoraan.
Tutkimuksen perusteella voi todeta, että työläiskulttuurin arvot ovat läsnä monin tavoin tekemisen ja olemisen tavoissa sekä moraalisissa hyveissä, joissa korostuvat hyödyllisyys, konkretia, tasavertaisuus, inhimillisyys, suoruus ja aitous. Vaikka työläiskulttuurin arvoilla ei ole yliopistossa vaihtoarvoa, niillä on naisille käyttöarvoa.
Välitilassa
Luokkanousun kokemuksia on monenlaisia. Tutkimieni naisten kouluttautumisen ensisijaisena tavoitteena ei ole ollut halu paeta omia juuriaan, raivoisa pyrkimys päästä eroon kasvuympäristönsä
ihmisistä ja tehdä itsestä keskiluokkainen, mitä tapaa naisia useammin miesten luokkanousukertomuksissa, esimerkkinä ranskalainen kirjailija Édouard Louis, joka on kirjoittanut kokemuksistaan omakohtaisissa teoksissaan. (tarkemmin Käyhkö 2023b.)
Tutkinnon tai ammattiaseman myötä tapahtunut sosiaalisen aseman muutos ei pyyhi pois elämän erilaisia muistijälkiä. Tutkimukseni naiset ovat kotimaailmalleen ja taustalleen lojaaleja kaksoisagentteja, joissa yhdistyy monin tavoin yhä molemmat maailmat. Naisten kokema kuilu luokkataustan ja nykyisen luokka-aseman välillä ei tule muille näkyväksi, koska luokka verhoutuu keskiluokkaisiksi miellettyihin tutkintotodistuksiin ja titteleihin. Työläistaustaiset akateemiset ovat yliopistossa näkymätön vähemmistö.
He elävät yhä eriasteisesti kahden eri arvostuksin ja käytännöin toimivan maailman välissä. Luokkanousu elettynä kysymyksenä on elämänmittainen ja affektiivinen prosessi, jossa ei ole paluuta vanhaan eikä välttämättä päätepistettä.
”Kokee sen vierauden tunteen omassa päässään. Olipa missä hyvänsä.”
Koska luokka ei näy keskiluokkaisista käyvistä naisista eikä luokan merkitystä yliopistossa tunnisteta, yliopiston (ja yhtä lailla osin yhteiskunnan) näennäisen luokkaneutraaliuden ja keskiluokkaisuusoletuksen tilalle tulisi rakentaa kriittistä ymmärrystä luokasta ja sen monikerroksisuudesta.
Lähteet:
Käyhkö, M. 2020. ”Osaanko mä nyt olla tarpeeks yliopistollinen?” Työläistaustaiset yliopisto-opettajanaiset ja luokan kokemukset. Sosiologia 57 (1), 7–25. Artikkeli on luettavissa osoitteessa: https://journal.fi/sosiologia/article/view/124428/74588?acceptCookies=1
Käyhkö, M. 2023a. ”Sosiaalista nousua en oo miettiny”. Työläistaustaiset yliopisto-opettajanaiset, yliopistotyö ja eletty luokka. Teoksessa Mira Kalalahti, Heikki Silvennoinen, Janne Varjo, Minna Vilkman (toim.). Koulutus ja yhteiskuntaluokka, Kasvatussosiologian vuosikirja 4, Tampere: Tampere University Press, 72–94. Teos on luettavissa vapaasti osoitteessa: https://edition.fi/tup/catalog/view/koulutus-ja-yhteiskuntaluokka/koulutus-ja-yhteiskuntaluokka/3260-1
Käyhkö, M. 2023b. ”Vieraus omassa päässä”. Luokkanousu elettynä kysymyksenä. niin & näin – filosofinen aikakauslehti, nro 118, syksy 3/2023, 59–61.
Kirjoittaja:
Mari Käyhkö on YTT, kasvatustieteen dosentti, sosiologian yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistosta (Joensuun kampus).
S-posti: mari.kayhko@uef.fi.