”Mikä minusta tulee isona” on vaarallista höpinää.
Näin lausui Jukka E. Vuorinen, Suomen opinto-ohjaajat ry:n puheenjohtaja Uraohjaajat ja -valmentajat ry:n ja Taloudellisen tiedostustoimisto TAT:n järjestämässä Tulevaisuuden työ ja ohjaus –seminaarissa 6.11.. Tämä lause jäi parhaiten mieleeni koko seminaarista, vaikka toki koko seminaarin anti oli mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää.
Miksi tämä epäintuitiivisen kuuloinen lause jäi mieleeni? Uracoachina minun luulisi olevan juuri päinvastaisella kannalla, eikö ihmisen olisi hyvä suunnitella uraansa ja pohtia tulevaisuutta? Toki, mutta kun se on koko ajan vaikeampaa. Kontekstiinsa asetettuna lause tarkoittaakin juuri sitä, että perspektiivimme on yhä lyhempi ja työurien ennustettavuus vaikeampaa. Tällaisessa ajassa ei enää juuri hallita tai suunnitella omaa uraa. Tällaisessa ajassa tartutaan mahdollisuuksiin.
Meillä on toki ympäristöstämme johtuen kullakin hieman erilaiset mahdollisuudet, mutta paikallaan pysyminen silloin, kun sydän toivoo muutosta omassa työssä (lisää haasteita, vaihtelua, uusia yhteistyösuhteita, mitä vain), ei ole toimiva strategia. Olen työssäni saanut mahdollisuuden auttaa ihmisiä tunnistamaan mahdollisuuksia ympärillään, omissa organisaatioissaan ja palaute on ollut mieltä lämmittävää: ”Näen asioita nyt koko ajan eri tavalla. Huomaan ajattelevani, että tässä minulla on yksi mahdollisuus, tuossa toinen, ja tässä voisin käyttää näitä vahvuuksiani”.
Mistä sitten saisi sellaiset taikalasit, joiden takaa katsottuna oman uran erilaiset mahdollisuudet tulisivat näkyviksi? Tässä muutama neuvo, joilla voi aloittaa:
Itsetuntemus. Juu kyllä, tästä lähdetään. Eihän se ole muuta kuin kolmen asian tunnistamista:
1. Kun oman motivaation kulmakivet ovat kirkkaina mielessä, on helpompi huomata mahdollisuuksia, jotka johtavat oman mielenkiinnon mukaisiin asioihin. Jos saat kiksejä uusiin ihmisiin tutustumisesta, miksi et ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi kun yksikössäsi kysellään kiinnostusta uusien työntekijöiden perehdyttämiseen?
2. Jos tunnet persoonalliset voimavarasi hyvin, pystyt etsiytymään tehtäviin, joissa voit niitä vielä vahvistaa. Sillä vahvuuksille me rakennamme tulevaisuutemme, emme heikkouksille. Kun muistan, että olen luontaisesti diplomaattinen ja sopuisa, voin vaikkapa pyrkiä tekemään työssäni enemmän asiakaspalvelua.
3. Motivaatio ja persoonallisuus ovat kivoja asioita tunnistaa itsessä, mutta taidot ja osaaminen ne vasta timanttia ovatkin. Jos vaikkapa tiedät olevasi hyvä kirjoittamaan ja rustaat blogeja vapaa-ajallasi, mikset voisi kirjoittaa niitä osana työnkuvaasi? Tai ainakin ehdottaa asiaa työpaikalla. Nämä ovat muutamia keinoja, joilla voi lähteä omaa uraansa elävöittämään, tai tutkimusprofessori Jari Hakalan mukaan, tuunaamaan (huom. kiitos Jari Hakalalle erinomaisesta puheenvuorosta Psykologimessuilla pari päivää sitten!).
Kommunikointi. Jos toivot muutosta, niin kerro siitä. Näin saat ideoita ja annat mahdollisuuksille tilaisuuden. Keskustelu jo sinänsä jäsentää omia ajatuksia, ja useimmiten huomaat, että muut mielellään jakavat ideoita ja antavat neuvoja. Kuningasajatus saattaa syntyä kahvipöydässä tai vinkki vaikka työnkiertomahdollisuudesta tulla esille hissikeskustelussa toisen osaston työntekijän kanssa.
Action. Tartu mahdollisuuteen. Se ei aina ole ylennys, vaativampi tai rahakkaampi tehtävä. Se voi olla jotain paljon pienempää, mutta lopulta aivan yhtä mielekästä. Samalla laajennat osaamistasi ja pidät huolta kilpailukyvystäsi työmarkkinoilla. Pientä muutosta työnkuvaan, toisenlainen tehtävä samalla tasolla, mutta eri yksikössä tai vaikkapa täydentävä opiskelu. Sinä et voi tietää, mikä sinusta tulee isona. Sitä ei tiedä kukaan muukaan. Tee itse päätös työelämän parantamisesta, ainakin omasi.
– Päivi Montgomery, Uracoach
Päivi Montgomery työskentelee kehityspäällikkönä MPS Careerissa vastuualueellaan urapalvelut ja uudelleensijoittuminen.