Uraohjaus on monen muun pedagogisen työn ohella usein yksinäistä asiantuntijatyötä. Yksilöitä kohtaava ohjaaja voi itse jäädä varsin yksin pohtimaan omaa työtään ja siinä esille nousseita kysymyksiä. Uraohjausta tekevien tarve yhteiseen keskusteluun uraohjauksen ja -valmennuksen kysymyksistä on ollut yksi kantava lähtökohta uraohjaajien yhdistyksen perustamiselle. Yhdistys syntyi tarpeesta edistää kollegiaalisuutta erilaisissa organisaatioissa ja vaihtelevissa tehtävissä toimivien uraohjauksen asiantuntijoiden omaan arkeen, osaamisen kehittämiseen ja urapolulle. Yhdistyksen alkuajoista lähtien sen piirissä on käyty vilkasta keskustelua siitä, ketä me uraohjauksen parissa työskentelevät oikeastaan olemme, mitä työmme ja asiantuntijuutemme on – mitä ovat esimerkiksi työn eettiset periaatteet. Keskustelua ovat rikastuttaneet erilaisissa tehtävissä ja organisaatioissa työskentelevän jäsenistön moninaiset äänet.
Vuoden 2018 toimintasuunnitelmassa yhdeksi keskeiseksi teemaksi on nostettu uraohjaamisosaamisen ja vertaisverkoston kehittäminen. Tavoitteena on muodollisen koulutuksen ja hankkeiden rinnalla kehittää jäsenistön vertaisverkostossa tapahtuvaa osaamisen siirtämistä. Ajatuksena on, että vertaisverkostossa voitaisiin jakaa kokemuksia mm. eri asiakasryhmien ohjauksesta sekä uraohjaajan tai -valmentajan omasta ammatillisesta kehittymisestä.
Vertaisryhmämentorointiin perustuvista verme-ryhmistä on saatu hyviä kokemuksia erityisesti opetusalalla. Toimintaa on tuettu ryhmien vetäjille suunnatuilla koulutuksilla. Verme-ryhmät ovat olleet paikkoja, joilla tuetaan työssä oppimista ja hyvinvointia. Vertaismentorointiin osallistuneet ovat kuvanneet ryhmien tapaamisten olevan arjen ylellisyyttä, jossa saa pysähtyä tulemaan kuulluksi ja keskustelemaan itselleen merkityksellisistä ja kiinnostavista asioista – toisten samalla tavoin kokevien kanssa. Vertaismentorointia luonnehtii vastavuoroisuus, se ei ole vain kokeneen mentorin oppien siirtämistä työuraa aloittelevalle nuoremmalle kollegalle. Ideana on kaikkien osapuolten oppiminen toinen toisiltaan.
Uraohjauksen kentälle vertaismentoroinnin idea sopii erinomaisesti. Yhteiskunnan ja työelämän muutoksissa uraohjaajan asiantuntijuus on jatkuvassa liikkeessä. Vertaisryhmät tarjoavat ajan ja paikan jakaa ja reflektoida osaamista ja kokemuksia luottamuksellisessa ryhmässä, yksilöllisiä ja yhteisöllisiä prosesseja edistäen. Vertaisryhmän jäsenet ovat vuorotellen saavana ja antavana osapuolena toisilleen. Vertaisryhmässä joskus isoiltakin tuntuvat kysymykset suhteutuvat jaettuun kokemukseen “en ole yksin kokemukseni ja ajatuksieni kanssa, muut ryhmässä ymmärtävät, mistä puhun”. Jaettu ymmärrys normalisoi yksilöllistä kokemusta ja vapauttaa voimavaroja mieltä askarruttavien kysymysten ratkaisemiseen. Vertaisryhmissä toteutuu parhaimmillaan hyväksynnän, luottamuksen ja omien voimavarojen löytämisen ilmapiiri. Oikeastaan hieman yllättävää, että vertaisoppimiseen perustuvan ryhmäohjauksen lisääntyessä ei vertaisryhmiä ole vielä kovinkaan paljoa hyödynnetty ohjaajien itsensä ammatillisen kehittymisen tukemisessa.
Uusimmassa maaliskuun jäsenkirjeessä kutsumme jäsenistöämme yhteiseen vertaismentorointiverkoston rakentamiseen. Tartumme siis monella tapaa vertaistuen ja vertaisryhmien mahdollisuuksiin osaamisen ja hyvinvoinnin voimavarana. Tavoitteena on, että jokaisella olisi arkeen rakentuva paikka kollegiaaliselle keskustelulle, joista kumpuaa mielekkyyttä ja työn iloa haastavien muutosten ympäröimään uraohjaukseen.