Yhdistys järjesti kesäkuussa jäsenilleen päivän koulutuksen vertaismentoroinnista. Erittäin toiminnallisen ja keskustelevan työpajan vetivät Leena Penttinen ja Riikka Michelsson. Walking the talk – jokainen harjoitus oli suoraan vertaismentorointiin sopiva työkalu, joka myös avattiin kauniisti metatasolla.
Vertaismentorointi on kehitetty osaamisen kehittymisen välineeksi. Vaikka me koulutukseen osallistuneet olimme jo kukin kokeneita alan ohjaajia ja valmentajia, olimme myös aivan uusien oivallusten äärellä. Kyse ei ollutkaan pelkästään siitä, että löimme viisaat päämme yhteen, vaan autoimme toisiamme ajattelemaan uusin tavoin turvallisessa struktuurissa. Tekemämme harjoitukset selityksineen auttoivat ryhmäytymisessä ja tämän struktuurin muodostumisessa. Ryhmän omat sisäiset prosessit ovat se villakoiran ydin, jotka vertaismentoroinnissakin muodostavat ajattelun ja oivaltamisen mahdollistavan rakenteen.
Vertaismentorointi on siis ryhmänohjausta. Leena Penttisen alustuksen mukaan ohjaajan tulee kyetä ohjata kahta eri prosessia: ryhmän sisäisten tavoitteiden edistämisen prosessia (ryhmän funktio, tavoite) sekä ryhmässä itsessään tapahtuvia prosesseja (ryhmädynamiikka). Ryhmädynaamisista prosesseista erityisen tärkeitä huomioitavia ovat yhteenkuuluvuus ja hyväksytyksi tuleminen.
Ohjaaja voi toiminnallisilla menetelmillä edesauttaa sitä, saavatko ryhmän jäsenet kokemuksen pystyvänsä vaikuttamaan siihen, mitä heille itselleen ryhmässä tapahtuu. Ryhmälle tehtäviä annettaessa tuleekin aina huomioida, että ne edesauttavat myös ryhmäprosessia, ei pelkästään ryhmän tavoitteiden toteutumista.
Tutustuimme Riikka Michelssonin ohjaamana dialogiseen menetelmään, joka varmistaa tasavertaisuuden ja kaikkien ajatusten esille tuomisen ryhmässä. Se on luova prosessi, jonka lopputulemaa ei tiedetä. Avoin ja tilaa antava dialogi mahdollistaa ryhmän funktion rakentumisen. Keskustelukulttuurimme on tyypillisesti monologinen, tai ainakin haluamme saada keskustelussa jotakin valmiiksi. Dialogisessa menetelmässä harjoittelimmekin myös uskallusta jättää jotain kesken. Se myös kannustaa malttamaan jäämään jonkun asian äärelle. Hektisessä ja kompleksissa (työ)ympäristössämme tämä on jo itseisarvo.
Vertaismentorointi on parhaimmillaan prosessi, jossa ryhmä kykenee saamaan paljon aikaan samalla, kun se vahvistaa yksittäisten jäsentensä osaamista. Sen takia Uraohjaajat ja -valmentajat ry:ssa nähdään, että se voisi olla myös meidän yhdistyksemme jäsenille vaikuttava yhteinen työskentelymuoto.
Kirjoittaja Heini Hult-Miekkavaara on Uraohjaajat ja valmentajat ry:n jäsen.
Koulutukseen osallistuneiden kanssa jatketaan vertaismentoroinnin kehittämistä ja vertaisryhmien perustamista tarpeen mukaan eri puolille Suomea. Jos olisit kiinnostunut uraohjaajien vertaismentorointiryhmistä ja niiden vetämisestä, ole yhteydessä yhdistyksen hallitukseen sähköpostitse uraohjaajat@gmail.com. Herättelemme keskustelua myös Facebookin Uraohjaajat ja -valmentajat -ryhmässä sekä syyskokouksessamme ja verkostoiltapäivässämme 11.10.