Uraohjaustilanne on siinä toisensa kohtaaville ihmisille varsin erikoinen. Ohjattava tulee ongelmansa tai valintavaihtoehtojensa kanssa tapaamaan ohjauksen ammattilaista. Asiakas tuntee tarvitsevansa ja haluaa saada apua ja kääntyy ainakin jonkinlaisella luottamuksella uraohjaajan puoleen, jonka uskoo ratkaisevan hänen ongelmansa. Ja mitä me uraohjaajat teemme? Istumme, katsomme silmiin ja kysymme loputtomasti kysymyksiä. Vähän niin kuin lääkäri vastaanotolla, mutta kysymykset eivät kuitenkaan johda ohjaajan tekemään diagnoosiin ja reseptin kirjoittamiseen, vaan toivottavasti ohjattavassa käynnistyvään prosessiin, joka mahdollistaa hyvien ratkaisujen tekemisen.
Valmiita vastauksia me emme voi emmekä osaa antaa. Tärkeintä ja oikein on, että asiakas tekee itse kaikki itseään ja valintojaan koskevat päätökset. Asioiden monipuolisessa käsittelyssä me voimme auttaa kuuntelemalla ja avartamalla kysymyksillämme isoa kuvaa tai vastaavasti tarkentavilla kysymyksillä porautumalla syvemmälle tai hienojakoisempiin yksityiskohtiin ja antamalla ajattelemisen ja arvioimisen aihetta.
Ihminen ihmiselle
Ohjaajan on myös oikein olla ihminen, joka kohtaa toisen ihmisen. Tapaamiseen on hyvä kutsua paikalle myös kaksi muuta vierasta: herra Kunnioitus ja rouva Arvostus. Luottamuksen ilmapiirissä voimme kaikessa rauhassa antaa kaiken aikamme ja huomiomme käsiteltävälle asialle ja vastassa istuvalle ihmiselle. Optimimaailmassa seuraava asiakas ei ole vielä mailla halmeilla eikä ohjaustyöhön mahdollisesti kuluvasta rahasta ole huolta. Unelmissamme asiakastyöhön on varattu niin paljon resursseja, että kukin asiakas saa niin paljon aikaa, kuin hän itse tuntee tarvitsevansa.
Tässä reaalimaailmassa on oikein kuitenkin myös tunnistaa, jos ohjaajan omat taidot eivät riitä auttamaan ohjattavaa. Mutta tiedämmekö aina, kuka toisenlaista tai monipuolisempaa apua tarvitsevasta asiakkaasta voisi ottaa kopin ja löytyykö sellaista tahoa laisinkaan?
Ohjausta vai neuvontaa?
Eettisesti oikein ohjaajalta on osata erottaa neuvonta ja ohjaus. Silloin kun neuvonnasta on kysymys, on ohjaajan luonnollista vastata kysymyksiin parhaan tietonsa ja osaamisensa mukaisesti ja oikein. Emme me kadulla tapaamaamme osoitteenkyselijääkään ryhdy tenttaamaan saadaksemme häneltä itseltään vaihtoehtoisia vastauksia, joista kysyjä voi valita hänestä itsestään oikealta tuntuvan vastauksen. Meillä ohjaajilla on paljon tietoa ja osaamista esimerkiksi työnhausta tai CV:n parantamisesta. Nämä on kuitenkin tärkeää pitää erillään: ohjausta ohjauksen tarpeeseen ja neuvontaa neuvojen puutteeseen.
Seija Utriainen
Kirjoittaja on akavalaisessa ammattijärjestössä työskentelevä ura-asiamies.