Aina välillä kuulee monikulttuurisesta ohjauksesta puhuttaessa ajatuksen, että ”kaikkiahan ohjataan samalla tavalla” tai että ”jokainen ohjattava on yksilö”. Hienoa tässä näkökulmassa on pyrkimys tasa-arvoon ja yksilöllisyyteen mutta onnistutaanko siinä oikeasti aina? Mitkä tekijät edistävät ja mitkä tekijät estävät ohjauksen onnistumista? Millä tavalla ohjata silloin, kun ohjattava tulee eri kulttuuritaustasta kuin ohjaaja? Miten rakentaa yhteistä ymmärrystä?
Monikulttuurisessa osaamisessa ei ole kyse siitä, että ymmärtäessään erilaisia kulttuurisia toimintatapoja, ohjaaja niputtaisi ohjattavansa stereotypioihin. Ohjaustyössä tarvittava monikulttuurinen osaaminen muodostuu tiedoista, taidoista ja asenteista, ja se kumpuaa tiedollisen osaamisen lisäksi kohtaamisen taidoista ja oman ajatusmaailman ja kulttuuritaustan tuntemisesta. Kulttuurisensitiivisyyden käsite kuvaa tätä hyvin: henkilö ymmärtää kulttuuri- ja kielellisen taustan vaikuttavan siihen, millä tavoin kukin tulkitsee elämää ympärillään ja tekee omaa elämäänsä ja uraansa koskevia valintoja. Toisen tavat ja ajatukset voivat poiketa hänen omistaan – toimii hän sitten ohjaajana tai ohjattavana. Nämä tilanteet voivat herättää puolin ja toisin hämmennystä. Kulttuurisensitiivinen lähestymistapa auttaa kuitenkin pitämään esillä kulttuurisia tuntosarvia ylikorostamatta kulttuurin merkitystä.
Alussa esitettyyn ajatukseen kaikkien ohjaamisesta samalla tavalla tai ohjattavan kohteluun yksilönä vastaavat parhaiten ohjaajan dialogitaidot. Aidossa dialogissa toimiminen tuottaa sen, että jokainen vuorovaikutustilanne on yksilöllinen ja erilainen. Niinpä vuorovaikutustaidot ja valmius kohdata erilaisista taustoista tulevia ihmisiä muodostavat keskeisen osan monikulttuurista osaamista. Dialoginen, vastavuoroinen kohtaaminen mahdollistaa luottamuksen syntymisen ohjausprosessissa ja auttaa kaikkia osapuolia ymmärtämään, mistä asiasta kulloinkin on kyse. Dialogista keskustelutapaa on osuvasti kuvattu: puhun niin, että minua on hyvä kuunnella ja kuuntelen niin, että minulle on hyvä puhua. Dialogissa luodaan yhteistä ymmärrystä.
Monikulttuurisen ohjausosaamisen perusteet ja niiden kehittäminen on mallinnettu OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -projektissa neljään osa-alueeseen: 1) kieli- ja kulttuuriosaamiseen, 2) monikulttuuriseen ohjausosaamiseen, 3) toimintaympäristöosaamiseen ja 4) ohjaajan omaan osaamiseen (Kuvio 1).
Monikulttuurisen ohjaustyön haasteita?
OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -projekti toteutti keväällä 2017 kyselyn Ohjaamojen työntekijöille. Kyselyn tavoitteena oli saada kuva monikulttuurisesta ohjaustyöstä ja sen haasteista. Saadut vastaukset voidaan jakaa viiteen eri osa-alueeseen:
- Maahanmuuttoprosessi ja kotoutumisen tukeminen: Hieman yli puolet Ohjaamojen työntekijöistä kertoi tarvitsevansa osaamista maahanmuuttajan uuteen maahan sopeutumisprosessin eri vaiheiden tuntemisessa. Evääksi kaivattiin myös kriisi- ja traumatyön osaamista.
- Maahanmuuttajien palvelujärjestelmät ja maahanmuuttoon liittyvä lainsäädäntö: Maahanmuuttajien palvelujärjestelmän erityiskysymyksenä nousivat esille maahanmuuttajien koulutuspolut ja niiden tunteminen. Lähes puolet kyselyyn vastanneista näki tarpeellisena vahvistaa osaamistaan muualla hankitun osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa.
- Kieli ja viestintä: Kieleen ja viestintään liittyvät osaamistarpeet tulivat esille lähinnä avoimissa vastauksissa. Ne olivat monikulttuurisissa kohtaamisissa selkeästi eniten hämmennystä aiheuttaneita kysymyksiä: ”Miten vältän väärinkäsitysten syntymistä, jos meillä ei ole yhteistä kieltä tai asiakkaan kielitaito on erittäin heikko”.
- Kulttuuritaustojen vaikutus tapoihin: Erilaisten kulttuurisidonnaisten tapojen ja merkitysjärjestelmien tuntemiseen liittyvä osaaminen näyttäytyi etenkin suhteessa eri kulttuurien sukupuolikäsityksiin, uskonnollisiin perinteisiin sekä eroihin yhteisöllisen ja yksilöllisen kulttuurikäsityksen välillä: ”Miten toimin kunnioittavasti islaminuskoisten kanssa, joilla on tiukat säännöt toisen sukupuolen kohtaamisessa?”
- Syrjinnän ja vihapuheen kohtaaminen: Syrjinnän ja rasismin ehkäisyyn valmistava osaaminen sekä välineiden saaminen vihapuheen kohtaamiseen saivat molemmat kartoituksessa kannatusta reilulta viidennekseltä vastaajista. Muutama vastaaja tunnisti myös omassa työyhteisössään asenneosaamiseen liittyviä tarpeita: ”Työyhteisössämme on tarvetta kohtaamisen kehittämiseen ja erityisesti omien ennakkoluulojen kohtaamiseen?”
Uraohjauksessa toteutuvat kaikki monikulttuurisen osaamisen osa-alueet ja osittain myöskin em. haasteet, riippuen siitä toimintaympäristöstä, jossa uraohjaajana teet töitä. Dialogissa kuitenkin mahdollistuu ymmärtäminen toisen uratoiveista, ja siitä, mistä toiveet nousevat ja millä tavalla ne on mahdollisia saavuttaa uudessa yhteiskunnassa. Epärealistiseltakin vaikuttavat uratoiveet voivat olla mahdollisia pidemmän tien kautta, jonka suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa. Monikulttuurisessa uraohjauksessa pidetään siis esillä kulttuurisia tuntosarvia ylikorostamatta kulttuurin merkitystä – sillä tavalla jokainen ohjaustilanne on yksilöllinen ja sellaisena erilainen.
Riikka Michelsson
Kirjoittaja on Uraohjaajat ja -valmentajat ry:n hallituksen jäsen. Blogiteksti pohjautuu osittain artikkelitekstiin Monikulttuurinen osaaminen Ohjaamo-työssä. Artikkeli on kokonaisuudessaan julkaistu teoksessa Määttä, M. (toim.). 2017. Uutta auringon alla? Ohjaamot 2014-2017. Kohtaamo-hanke, Keski-Suomen ELY-keskus. Löydät julkaisun täältä: http://kohtaamo.info/documents/21827/43290/Uutta+auringon+alla/fa73327a-d588-4d4e-9b33-898446d2e89c
Lainaukset tekstissä on poimittu kyselyyn vastanneiden vastauksista.