Miten monikulttuurinen uraohjaus eroaa muusta uraohjauksesta? Onko ylipäätään perusteltua huomioida erilaisten kulttuuristen taustojen vaikutusta uraohjauksessa?
Näitä kysymyksiä olen pohtinut paljon viimeisen seitsemän vuoden aikana, kun olen toiminut uraohjaajana ja kouluttajana Helsingin yliopistossa. Olen saanut opettaa ja ohjata opiskelijoita, jotka ovat saapuneet Suomeen ympäri maapalloa. Tästä kokemuksesta olen tavattoman kiitollinen.
Mitä olen opiskelijoilta, kollegoilta ja aihepiiriä koskevasta tutkimuksesta oppinut?
Työn ja uran merkitykset ovat kulttuurisesti rakennettuja. Merkittävä osa uraohjauksen teoreettisesta viitekehyksestä ja tutkimuksesta on tehty ns. yksilökeskeisissä länsimaissa. Useissa teorioissa voi myös nähdä lähtökohtana valkoisen keskiluokkaisen heteron maailman, jossa urakehitystä eivät hidasta syrjintä tai rasismi.
Uraohjauksen lähtökohtana on yksilön tukeminen hänen omista lähtökohdistaan käsin. Oletuksena on, että yksilön tekee omat valintansa ja päätöksensä. Uraohjaaja tehtävä on tukea prosessia, ei muuta.
Tämä ajatusmalli on myös Uraohjaajat ja -valmentajat ry:n laatimien eettisten periaatteiden ytimessä. Se palvelee meitä hyvin työssämme. Uraohjaajalla ei voi olla mitään muuta agendaa kuin uraohjaukseen tulleen yksilön oma agenda.
On kuitenkin hyvä olla tietoinen siitä, että yksilökeskeinen urasuunnittelun ajattelutapa ei ole universaali, eikä kaikissa kulttuureissa uravalintoihin suhtauduta vain yksilön asioina. Yksilön lähtökohtien kunnioittaminen tarkoittaa myös tämän lähtökohdan kunnioittamista.
Jos tutustumme tarkemmin esimerkiksi koulutusvalintoihin, ei yksilökeskeisen urasuunnittelun ideaali päde suoraviivaisesti myöskään ns. yksilökeskeisiin länsimaihin. Perheen, suvun ja laajemmin sosioekonomisen taustan vaikutus yksilön tulevaisuusajatteluun ja urasuunnitteluun on merkittävä. Koulutuksen periytyvyys on merkittävä ilmiö, myös Suomessa.
Tästä seuraa toinen keskeinen havainto: identiteetit ovat monikerroksisia ja joustavia, tiiviisti rajatut kategoriat ja stereotypiat ovat vaarallisia ja harhaanjohtavia.
Perhe- ja sukutausta, entinen tausta, sosioekonominen ja kulttuurinen tausta, synnyinmaa, kielitaito, uskonto, poliittiset näkemykset tai seksuaalinen suuntautuminen eivät yksin kerro meille yhtään mitään siitä, miten yksilö hahmottaa oman tulevaisuutensa tai suhtautuu työhön tai uraan.
Kenelläkään meistä ei ole oikeutta määritellä toisen identiteettiä. Jos haluamme ymmärtää toistemme taustoja ja niiden vaikutusta, meidän pitää kysyä ja kuunnella, ei arvailla tai niputtaa ihmisiä ahtaisiin muotteihin.
Uraohjauksessa pitääkin olla tilaa sille, että yksilö voi halutessaan sanoittaa ja tutkia taustansa ja ympäristönsä vaikutusta omaan ajatteluun, tulevaisuuden kuviin, työtoiveisiin ja uraunelmiin. Tämä ei ole vain monikulttuurista uraohjausta: se on hyvää uraohjausta.
Olen todella huolissani vähemmistöjen kohtaamista rakenteellisesta esteistä, syrjinnästä ja voimistuvasta ja arkipäiväistyvästä rasismista. Onneksi moni on kuitenkin valmis puhaltamaan pelin poikki ja puuttumaan rasismiin.
Ehkä voimakkain kysymys, mitä kansainvälinen tutkinto-opiskelija on minulta kysynyt on: What does Finland want from us? Tähän kysymykseen en osaa valitettavasti vieläkään vastata.
Eric Carver
Kirjoittaja on Uraohjaajat ja -valmentajat ry:n puheenjohtaja. Blogikirjoitus perustuu Uraohjaajat ja -valmentajat ry:n syysseminaarin Suomi, Suomesta, Suomeen avauspuheenvuoroon (4.10.2016).
Lukuvinkki monikulttuurisesta uraohjauksesta kiinnostuneille:
Swanson, Jane & Fouad, Nadya (2010).: Career Theory and Practice. Learning Through Case Studies.
Lukuvinkki monikulttuurisesta kasvatuksesta ja koulutuksesta kiinnostuneille:
Layne, Heidi (2016): ”Contact Zones” in Finnish (intercultural) education. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2277-3