Uraohjauksen toimijoilla on pitkään ollut vahva ajatus siitä, että asiakkaan valintoja ja ohjaustilannetta ei lähdetä haastamaan, ehdollistamaan tai ristiriidatkin ohjattavan toiminnassa osoitetaan hyvin varovaisesti. Uraohjaajat voivat luottaa omaan ammattitaitoon myös ohjattavan ajatusten ja valintojen haastajana.
Länsimaalaisessa ajattelussa ohjausmenetelmätkin osaltaan lähtevät ajatuksesta, että ohjattava tekee vapaassa tilanteessa vapaita valintoja. Näinkin varmaan monessa tilanteessa on ja toivottavasti juuri näin on. Uraohjaajien on hyvä kuitenkin tiedostaa ohjattavien suhteissa eläminen. Meidän on hyvä tiedostaa niin omat kuin ohjattavienkin suhteet yhä uudelleen ja uudelleen. Illuusio siitä, että teemme hyvin riippumattomissa olosuhteissa uraohjauksellisia valintoja elää usein ajatuksissamme. Kliininen ohjaustilanne, suljetuissa ja paineettomissa tilanteissa on suorastaan merkityksellinen ja painajaismainen. Elämän värit ja ohjauksellinen merkitys syntyy monenlaisissa suhteissa ja moninaisten särmien ympäröimänä.
Aikuisten uraohjauksen parissa olen viime vuosina ollut usein pöydissä, joissa puhutaan osaamisesta ja osaamisen tunnistamisesta osana uraohjausta. Osaamiskeskustelu on omissa piireissäni saanut mielestäni jopa liikaakin sijaa uraohjauksessa. Pahimmillaan keskustelu menee siihen, miten uraohjaaja paikantaa tietystä järjestelmästä osaamisen kokonaisuuksia, joita sitten ongitaan ja selvitetään ohjattavan elämänkokemuksesta pöydälle.
Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ovat varmasti luonteva osa uraohjaajan arkea, mutta mekaanisen suorittamisen lisäksi on muistettava inhimillisyys ja kohtaamisen merkitys, joka on jokaisen uraohjaajan vahvuusalueita. Jokainen voi kohdallaan miettiä, että olenko osaamisen tunnustajana ja sanoittajana tehostamassa ohjausjärjestelmää ja yhteiskuntaa. Väitän, että ohjauksessa pienet pysähtymiset ohjattavan elämän kokonaisuuden äärellä tuovat syvällisyyttä ja aitoa tehokkuutta helposti kiireisenä pitämämme arjen keskellä.
Osaamispuheen rinnalle kaipaan puhetta sivistyksestä, jossa ihminen kohdataan kokonaisvaltaisesti myös uraohjauksessa. Uraohjauksen koulutuksissa luomme paikkoja ohjaajaksi kasvuun, jossa omia arvoja ja toimintatapoja päästään tarkastelemaan. Näissä tilanteissa toivottavasti tuleva uraohjaaja pysähtyy paikantamaan omaa asemaansa ja toimintatapaansa työelämässä olevien aikuisten ohjaajana.
Uraohjaajina me emme voi olla vain seuraamassa ja kuuntelemassa, mitä meiltä odotetaan. Olemme ohjausalan asiantuntijoina myös velvollisia vuoropuheluun ympäröivän yhteiskunnan kanssa, jossa tuomme näkemyksemme ja havaintomme esille. Meidän on pysähdyttävä kriittisesti pohtimaan keitä ja mitä kuuntelemme, kun mietimme uraohjauksen kehittämistä ja kehittymistä. Asiantuntijuus ei ole sivusta seuraamista ja toteuttamista. Asiantuntijuus on aktiivista osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun ja parempien toimintatapojen hakemista. Meistä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa paremman uraohjauksen ja paremman tulevaisuuden rakentamisessa.
Kalle Vihtari
Yliopettaja, kasvatustieteen tohtori
Ura- ja opinto-ohjauksen koulutukset
Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu