Nimi: Sanna Passi
Paikkakunta: Nummela
Tehtävä: Koulutuspolitiikan ja urapalveluiden asiantuntija, Suomen Farmasialiitto ry
Miten päädyit nykyiseen työhösi?
Olen ihastunut suunnitellun sattuman teoriaan ja kun katson omaa polkuani uravalmentajaksi, voin nähdä tämän teorian elävän omaa elämäänsä työhistoriassani. Olen peruskoulutukseltani proviisori, jonka tavoitteena oli valmistuttua työllistyä tutkijaksi lääketeollisuuteen. Lääketeollisuuteen en ole ikinä päätynyt, vaan kun tulin valmistuttuani yliopistosta joululoman viettoon kotipaikakunnalleni Ouluun ja tapasin sattumalta kesätyöapteekkini apteekkarin, joka sai minut jäämään Ouluun ensimmäiseen työpaikkaani apteekkiin, proviisorin äitiysloman sijaiseksi.
Jossakin vaiheessa sain päähäni hakea tuutoriksi täydennyskoulutusohjelmaan, mikä ei sitten lopulta toteutunutkaan. Kun pohdiskelin tulevaisuuttani kyseisen koulutuksen koulutussuunnittelijalle, hän tuumasi minulle, että odota vielä hetki siellä Oulussa. Olemme aloittamassa hanketta Oulun yliopistolla ja tarvitsemme sinne suunnittelijan. Niinpä minä odotin ja pääsin suunnittelijaksi muuntokoulutukseen, jossa koulutimme farmaseutteja Pohjois-Suomen akuuttiin farmaseuttipulaan. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni ohjauksen maailmaan. Esihenkilönäni toiminut Lea istutti minuun innostuksen jatkuvan oppimisen ja ohjauksen maailmaan. Hänen kanssaan olen vuosien varrella käynyt monet syvälliset keskustelut niin jatkuvan oppimisen maailmasta kuin urapohdinnoistakin.
Rakkaus toi minut töihin Etelä-Suomeen ja palasin apteekkiin hetkeksi. Veri veti minua kuitenkin koulutuksen ja ohjauksen pariin ja kun Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskus Palmenia (nykyään HY+) päätti satsata farmasian täydennyskoulutukseen, hain ja pääsin pystyttämään Palmeniaan farmasian täydennyskoulutusta. Palmeniassa tein pääsääntöisesti pitkiä täydennyskoulutusohjelmia, jossa opiskelijoiden ohjaus oli kiinteä osa opintoja. Pääsin myös mukaan osaamisen kehittämisen hankkeisiin ja akateemisten työttömien työhakuvalmennuksiin. Tuossa työssä nautin uuden luomisesta, asiakkaitteni onnistumisissa mukana kulkemisesta ja siitä, että sain tehdä töitä osaamisen keskiössä, yliopistolla.
Olin ollut aktiivisesti Farmasialiiton toiminnassa mukana vuosien ajan. Kun heillä päätettiin avata uusi tehtävä, minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut tuosta työstä. Olinhan minä ja tänä kesänä tuli kymmenen vuotta Farmasialiitossa ja aika tuntuu lentäneen kuin siivillä. Työssäni vastaan urapalveluiden kokonaisuudesta, koulutan ja teen uravalmennusta. Minulla on farmasian alalla koordinointivastuu alamme erityispätevyysjärjestelmästä sekä osaamisen tunnustamisen menettelystä lääkehoidon arvioinnin osaamisessa. Lisäksi työhöni kuuluu koulutuspoliittinen edunvalvonta. Tänä keväänä olen ottanut uuden mielenkiintoisen askeleen urallani ja ryhtynyt kevytyrittäjäksi.
Mikä on mieleenpainuvin muistosi työelämästä?
Mieleenpainuvin muistoni työelämässäni on ollut, kun ensimmäinen muuntokoulutuskoulutus päättyi 2000-luvun alussa ja kaikki aloittaneet 50 opiskelijaa valmistuivat. Opiskelijat olivat tehneet kovasti töitä. He tekivät mahdottomasta mahdollista. Aikataulu oli tiukka ja lomat olivat lyhyet. Opintovaatimukset yliopistotasoa ja osalla opiskelijoista edellisistä opinnoista useampi kymmenen vuotta. Yhtenä kesänä koko porukka muutti kesäkuuksi Kuopioon tekemään labratöitä, joita oli mahdotonta siirtää Oulun yliopistolle. Kokonaisuus vaati opiskelijoilta melkoista tahdonvoimaa ja sitä heiltä löytyi. Kaikki halukkaat työllistyivät valmistumisensa jälkeen Pohjois-Suomeen, mistä olimme hankkeessa todella iloisia.
Pari vuotta sitten Oulussa järjestettiin osittain etätoteutuksena muuntokoulutus farmaseutiksi ja tapasin tämän hankkeen koordinaattorin. Hän ihmetteli minulle, että mitähän silloin edellisellä kerralla on tehty, kun kaikki opiskelijat valmistuivat (hän ei tiennyt roolistani tuossa koulutuksessa). Minua nauratti ja kerroin, että tiedän aika tarkkaan, mitä silloin on tehty.
Mikä on parasta työssäsi?
Minusta parasta on, kun saan auttaa asiakkaitani heidän kysymyksissään ja kun heidän edessään olevan tilanne ratkeaa asiakkaan haluamalla tavalla. Toisaalta nautin myös siitä, että tässä työssä ei ole koskaan valmis, vaan aina on uutta opittavaa ja ihmeteltävää. Jokainen asiakas antaa uutta pohdittavaa ja näkökulmaa työhön.
Mitä taitojasi haluat kehittää seuraavaksi?
Pidän uuden oppimisesta ja minulla onkin jokin opiskeluprojekti lähes koko ajan meneillään. Valmennustyössä tunteet ovat läsnä samoin kuin työelämässä yleensäkin. Tällä hetkellä kehitän tunnetaito-osaamistani tavoitteena oppia ymmärtämään tunteita kokonaisuutena paremmin, miten ne vaikuttavat valmennustyössä ja saada työkaluja huomioida tunteet valmennuksessa. Toinen aihealue, johon tulen panostamaan tulevaisuudessa, on positiivinen psykologia.
Mikä on sinulle tärkeintä työssäsi?
Saada tehdä työtä, jossa voin olla oma itseni ja tuntea, että työlläni on merkitystä. Pidän työni kehittämisestä ja arvostan työssäni sitä, että minulle on tämä mahdollisuus. Pidän myös itsenäisestä työskentelyotteesta sekä siitä, että minulla on vapautta suunnitella omaa työtäni.
Minkä opin haluat jakaa muille?
Oman urani ja kehittymiseni kannalta merkittävää on ollut verkostoituminen. On ollut antoisaa ja silmiä avaavaa keskustella erilaisista työympäristöistä tulevien ihmisten kanssa. Keskusteluissa erilaisten ihmisten kanssa saan ärsykkeitä, jotka saavat minut ajattelemaan asioita erilaisista näkökulmista ja tämä on itselleni rikastuttava kokemus. Verkostoistani olen myös saanut paljon vinkkejä, neuvoja ja tsemppausta. Korona-arjen keskellä käydyt keskustelut ovat olleet voimaannuttavia ja merkityksellisiä kohtaamisia, kun kohtaamiset yleisesti ottaen ovat vähissä. Täältä keväältä yhtenä mieleen jääneenä kohtaamisena oli yhdistyksen järjestämä lukupiiri. Odotan jo seuraavaa lukupiiriämme innolla, niin antoisaa se oli.
toimittanut: Tiina Äijänaho