Nimi: Laura Salonen o.s. Hirvonen
Paikkakunta: Kotikunta Hämeenkyrö, työpaikkakunta Parkano
Työtehtävä ja -paikka: Parkanon kaupunki, oppilaanohjauksen lehtori
Oivallus alasta syntyi osa-aikatöissä
1990-luvun loppupuolella olin jokseenkin tuskastunut omiin yliopisto-opintoihini. Ennakkokäsitykseni kielten ja kulttuurien opinnoista olivat olleet varmaan jokseenkin epärealistiset ja sisältäneet paljon enemmän viikinkitaruja kuin kielisosiologiaa.
Tässä pohdintatilanteessani päädyin osa-aikatöihin tiedekuntani opintotoimistoon. Samassa työhuoneessa työskenteli opintoneuvojia, joiden työtä ja toimintaa opin ihailemaan. Aloin miettiä, olisiko jonkinlainen ohjaustyö sittenkin itselleni kielentutkimusta sopivampi vaihtoehto. Voisinko auttaa muita samalla lailla kuin opintoneuvojat työssään? Puskin itseni suorittamaan opintoni englannissa, hollannissa ja pohjoismaisissa kielissä loppuun ja tekemään opettajan pedagogiset opinnot. Se näytti olevan itselleni helpoin tie opinto-ohjaajan täydennyskoulutukseen.
Vähitellen kohti päätoimista ohjaustehtävää
Päädyin aloittamaan ohjaustyötä vaiheittain, kieltenopettajana toimimisen ohessa. Työssäni aikuislukiossa sovin yksikön johtajan kanssa kielten lehtorin työtehtävieni laajennuksesta ja otin vastuuta ryhmänohjauksesta, markkinoinnista ja tiedotuksesta.
Suoritin opinto-ohjaajan koulutuksen työni ohessa vuonna 2008, mutta vasta vuonna 2013 siirryin tehtävään, jossa saatoin keskittyä kokonaan ohjaustehtäviin. Olen ollut tuosta vuodesta alkaen Luoteis-Pirkanmaalla yleissivistävän koulutuksen puolella yläkoulu- ja lukioikäisten nuorten opinto-ohjaajana.
Uraohjauksen erikoistumiskoulutukseen hakeuduin 2018, koska kaipasin laajempaa teoriapohjaa arjen työni tueksi. Omasta uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen pienryhmästäni ja Uraohjaajat ja -valmentajat ry:n koulutuksista ja alumnitapaamisista olen saanut potkua omaan työhöni. Minulle on avautunut uusia näköaloja korkeakoulumaailmaan, ammattiliittoihin ja työvoimapoliittiseen koulutukseen. Olen ymmärtänyt, että toimintaympäristöstä riippumatta alan haasteet ovat usein samoja – onneksi myös ilot ja onnenaiheet.
Opona arjen keskellä
Nautin työssäni opinto-ohjaajana siitä, että pääsen auttamaan peruskoululaisia ja lukiolaisia heidän uriensa alkumetreiltä lähtien. Koulutukseen ja työhön liittyvät teemat kiinnostavat nuoria tällä hetkellä kovasti. Varjopuolena on se, että osa miettii ja stressaa jo etukäteen työelämän tahtia. Löytyykö jatkossa itselle sopiva paikka ja ura?
Opinto-ohjaajan työssä kohtaan erilaisia oppijoita, heidän perheitään ja muita sidosryhmiään. Opinto-ohjaaja on yksi koulun opettajista ja hänellä on laaja kollegoiden verkosto. Olen mukana myös työpaikkakuntani koulutuksen ja elinkeinoelämän yhteistyössä.
Yksilövastaanotto on itselleni ohjaustyön tärkein muoto. Oppilaanohjauksen (peruskoulu) tai lukion opinto-ohjauksen tunneilla on silti oma, merkityksellinen roolinsa, koska ne tarjoavat selkeän ja yhtenäisen mahdollisuuden saada kaikille vastaavaa tietoa koulutukseen, työhön ja valintoihin liittyen.
Minulla käy paljon vieraita oppitunneillani, koska järjestän mielelläni ihmisiä kertomaan omasta polustaan. Toivon, että heidän tarinansa voivat inspiroida asiakkaitani.
Koulumaailma mahdollisuutena ohjausalan ammattilaiselle
Oman työurani alun työskentelin aikuisten kanssa, mutta olen oppinut arvostamaan peruskoulua ja lukiota toimintaympäristönä. Rohkaisisin siksi myös muita ohjaajaksi haluavia näkemään koulumaailman tarjoamat uramahdollisuudet. Koululaiset ovat upeita asiakkaita ja hekin arvostavat hyvää ja systemaattista ura- ja opinto-ohjausta.
Vaikka työssäni valvon toisinaan välitunteja, ylioppilaskirjoituksia, ruokailuhetkiä tai avointen ovien messukarkkikulhoa, muodostavat nämä koulunpidolliset tehtävät kuitenkin vain murto-osan työajastani.
Opon työ on elämyksellistä, elämässä kiinni olevaa asiantuntijatyötä. Lisäksi osa parhaista keskusteluista saa alkuunsa koulun vapaamuotoisissa tilanteissa, kuten ruokalassa tai käytävällä.
Rohkaisua unelmatyöstään haaveileville
Haluaisin kannustaa muita siihen, että vaikka juuri nyt ei tekisi unelmatyötään, siihen voi hyvinkin päästä aikanaan. Minulla kesti kauan, ennen kuin sain haaveilemani oman ”opintotoimiston” ja päädyin tekemään ohjausta päätyönäni. Väliaikaiseksi ajattelemissani kieltenopettajan töissä vierähti sittenkin 12 vuotta. Varovaisena ihmisenä minulla kesti myös hetki, ennen kuin uskalsin jättää vakituisen tehtäväni kieltenopettajana ja hypätä määräaikaiseen tehtävään, jossa lupaavaa oli kieltenopetuksen ja ohjauksen laajempi yhdistely.
Kielet edelleen lähellä filologin sydäntä
Vanha rakkauteni kieliin ei ole kadonnut. Haaveilen siitä, että saisin jollakin lailla yhdistää ohjausta, kieltenopiskelua ja vieraalla kielellä toimimista. Minusta on inspiroivaa kuunnella uusimpien Suomeen saapujien slaavilaisia kieliä ja huomata, että yksittäisiä sanoja tarttuu myös niistä mieleeni.
Olisikohan ukrainan ja venäjän kursseja syytä järjestää laajemminkin tällä hetkellä ohjausalan ammattilaisille? Olisiko se tarvittava välivaihe ennen saapujien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan? Jos kursseja järjestetään, olen ensimmäisenä rientämässä ilmoittautumaan.
Mottoni: “Tätä ei ole ehkä ennen kokeiltu, mutta ei tälle sinänsä mitään estettä ole.”