Pääkohtia työuraltani

Kun meiltä toivotaan elämäntarinaa tai uratarinaa, ajatellaan suora- tai kaariviivaista, etenevää ja kehittyvää kertomusta, jossa noviisista kehkeytyy mestari. Kun katsomme elämänhistoriaamme taaksepäin, haluamme kuvata sen muille yhtenäisenä rationaalisena tarinana, jossa kaikella on looginen järjestys. Tällä tavalla minä, 1988 ylioppilas Rovaniemeltä, olisin nähnyt itseni Varsinais-Suomessa aikuisten työuravalintojen ohjaajana vuonna 2022. Kenties siksi Anu Järvensivun ja Jutta Pulkin (2019) artikkeli työurien sattumanvaraisuudesta on puhutellut minua.

Tosiasiassa oma urapolkuni on ollut täynnä muutospakkoa, mutta myös muutostarvetta – ja sattumia.

Ehkä paras evääni lapsuudenkodista oli koulutuksen arvostaminen. Se on väline, jonka avulla voi siirtyä yhteiskunnallisesti positiosta toiseen, mutta ajan myötä siitä on muodostunut itselleni itseisarvo. Tutkinnot (sairaanhoitaja ja KM aikuiskasvatustieteestä) olivat aluksi mahdollisuuksia vakiintua työelämään. Lukuisat työssä ja vapaa-ajalla suorittamani opinnot ovat kuitenkin muuttuneet yhdeksi harrastuksekseni.

Minusta ei pitänyt tulla opettajaa, mutta sattumalta olinkin ammatillisen oppilaitoksen hoitotyön opettaja. Sattuma, joka vei työurastani yli 10 vuotta. Suoritin ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot ja näyttötutkintomestarikoulutuksen. Monialaisessa ammattioppilaitoksessa tartuin tilaisuuksiin ja joustin kuin laina: uraohjaavia koulutuksia, maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksia, ammatillisen opettajan, tutkintovastaavan ja vastuukouluttajan rooleja, vähän valmentavia koulutuksia, vähän työelämäkoulutusta. Koin ammatillisen identiteettikriisin 2018 tutkintouudistuksen edellä ja irtisanouduin: kriisi ja riski.

Itselleni on ominaista tehdä rohkeitakin ratkaisuja ja tarttua tilaisuuksiin. Minulle tuli mahdollisuus päivittää vanha opistoasteen tutkintoni sairaanhoitaja AMK -tutkinnoksi, vaikka tiesin, että hoitoalalle en palaa. Mikään koulutushan ei mene hukkaan! Jo opintojen aikana sain LinkedInin kautta vinkin uravalmentajan paikasta ja taas tartuin tilaisuuteen. Työskentelin aluksi nollatuntisopimuksella ja pian kokoaikaisena. Tässä kohtaa työuraani koin, että uraohjaajan työ on ominta alaani. Uraohjauksen erikoistumiskoulutus Jyväskylän ammattikorkeakoulussa 2019 vahvisti ohjaajan identiteettiäni ja koen koulutuksen opintourallani parhaimmaksi urakorkeakouluksi.

Pääsin työpaikkani kautta mukaan Varsinais-Suomen TE-toimiston Palvelumanageri-palvelupilottiin projektipäällikön roolissa 2019. Tämän tehtävän koin olevan työurallani todellinen työllisyys-, sosiaali-, kuntoutus- ja terveyspalvelujen työelämässä oppimisen korkeakoulu. Asiakkaiden haasteet olivat kevyimmillään työnhaussa ohjaamista ja haastavimmillaan moniongelmaisten pitkäaikaistyöttömien elämänhallinnan tukemista. Palvelussa oli todellinen kehittämisen draivi ja työllisyystilastoissa hyviä tuloksia.

Sen lisäksi, että tartun tilaisuuksiin, myös etsin niitä aktiivisesti. Laskin, että minulla vihdoin riittäisivät pisteet ammatillisen opinto-ohjaajan koulutukseen. Opinnot ovat minulla edelleen kesken, koska tällä hetkellä haastetta on uudessa työssäni.

Nykyinen työnkuvani

Olen vasta ylittänyt koeaikani nykyisessä työssäni työkykyvalmentajana. Tehtävässä minua hakuvaiheessa kiinnostivat sanat työ, kyky ja valmennus. Työnkuva eräällä tavalla kutoi yhteen koulutus- ja työurani pääpiirteet: sairaanhoitaja, opettaja ja uraohjaaja. Työnkuva on asiakkaiden ohjaamista heidän työuransa taitekohdassa, tilanteessa, jossa työkyky on sairauden tai vamman vuoksi heikentynyt. Uraohjattavat ovat mielestäni aina jonkinlaisessa elämän muutostilanteessa tai kokevat muutoksen tarvetta. Terveyden ja työkyvyn menettäminen on kriisi, joka ei ole toivottu, ja joka haastaa ihmisen olemassaolon ja toimijuuden niin siviili- kuin työelämässäkin. Ammatillinen identiteetti on rakennettava uudelleen usein täysin toisenlaiseksi.

Ohjattavien asiakkaitteni tilannetta kuvaa hyvin se, että ohjaustilanteen videointia opintoja varten on vaikeaa ehdottaa. Kun ihmisen fyysinen tai psyykkinen terveys ja toimintakyky ovat hauraat, ohjaustilanteessa ollaan peruskysymysten äärellä. Tärkein tehtäväni on tukea asiakkaideni jäljellä olevia voimavaroja ja kykyä nähdä mahdollisuuksia elämän taitekohdassa.

Työkykyvalmentajana roolini on tukea antava, mutta myös tuuppiva. Kun asiakas tulee eläkevakuutusyhtiönsä toimeksiannolla ammatillisen kuntoutuksen suunnitteluun, annetut raamit ovat aika tiukat. Jonkinlainen alustava urasuunnitelma pitäisi olla jo parin tapaamiskerran jälkeen. Ammatillinen kuntoutus voi olla uuden työnkuvan tai kokonaan toisenlaisen ammatin kokeilemista työpaikalla. Usein asiakkaiden työnkuvaa on jo omalla työpaikalla yritetty tuloksettomasti muokata. Asiakkailla on usein pitkä työhistoria takanaan ja vanhasta työnantajasta tai työtehtävästä on vaikea irrottautua. Ammatillisen kuntoutuksen keinoja ovat myös työhönvalmennus ja uudelleenkoulutus. Ohjaus on hyvin tavoitteellista ja vaatii idearikkautta: miten asiakkaan olemassa olevaa koulutus- ja työhistoriaa, osaamista ja kokemusta voi hyödyntää, kun suunnitellaan uutta roolia työelämässä.

Työkykyvalmentajan tärkeimmät taidot

Palvelumanagerina koin, että kuntoutus-, sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalvelut olivat vahvaa osaamistani. Nyt olen joutunut nöyrtymään kaikkien näiden palvelujen viidakossa. Työkykyvalmentajana olen sukeltanut sosiaalivakuutusjärjestelmän ytimeen, missä on hallittava muun muassa työeläke, työtapaturma- ja ammattitautivakuutus, sairausvakuutus, työttömyysturva sekä takuu- ja kansaneläkkeet. Tärkeää on tuntea alueen työmarkkinatilanne ja luonnollisesti pysyä mukana näiden kaikkien palvelujen ja järjestelmien muutoksissa. On ymmärrettävä, miten erilaiset sairaudet tai vammat vaikuttavat eri ammateissa vaadittuun työkykyyn. Ja aina keskiössä on asiakas ja hänen kohtaamisensa. Tässä työssä kaikista oman ura- ja koulutushistorian opeista ja kokemuksista on hyötyä. Lisäksi koen, että jo kertynyt elämänkokemukseni on osa ohjaajan tukirankaa.

Lopuksi

Vaikka itse koen, että urahistoriani on kovin poukkoileva ja vailla suuntaa edennyt, huomaan, että jokainen tartuttu tilaisuus on kantanut minua tähän asti. Haluan jatkaa kehittymistä nykyisessä työssäni ja olen kiitollinen esimiehilleni ja tiimillemme, jotka jaksavat edelleen vastata tyhmiinkin kysymyksiin. Sillä ilman kollegojen, esimiesten ja verkostojen tukea emme kehity mestareiksi.

Lähteet

Järvensivu, A. & Pulkki, J. (2019), Työura: yksilön valintoja vai monimutkaista kehkeytymistä?