Nimi: Hanni Salo
Paikkakunta: Jyväskylä
Työtehtävä ja -paikka: Työelämäasiantuntija, Jyväskylän yliopisto
Miten päädyit uraohjaajaksi/-valmentajaksi?
Oma työhistoriani on hyvin polveileva ja sitä kuvaa ehkä parhaiten sana etsiminen. Olen nuoresta saakka etsinyt omaa paikkaani. Pärjäsin hyvin koulussa ja olin monessa eri asiassa lahjakas, joten en saanut oikein mitään ohjausta opoilta, olihan minulla mahdollisuus hakeutua ”mihin vain”. Toinen minua ja elämääni kuvaava asia on kapinointi ja kyseenalaistaminen. Tarkastelen asioita hyvin kriittisesti. Siksi en halunnut noudattaa korkeasti koulutettujen vanhempieni ehdotuksia opiskeluista, vaan halusin etsiä oman tieni. Lukion jälkeen kuluikin neljä vuotta ennen kuin aloitin suomen kielen opiskelut opettajalinjalla Jyväskylän yliopistossa ja sinä aikana ehdin olla elintarvike- ja toimistosiivooja, myyjä ruokamarketissa, näyttämömies teatterissa, toimitusharjoittelija paikallislehdessä sekä manageri golfklubilla Englannissa. Lisäksi opiskelin vaatesuunnittelua ammattikorkeakoulussa ja kävin kotitalousopiston. Suosittelen muuten välivuotta tai useampaa kaikille!
Ostin nuorena kapitalistisen ajatuksen siitä, että yksilöllä on kyky ja velvollisuus itse rakentaa oma menestyksensä ja omannäköisensä työelämä. Siispä suorittamaan ja miellyttämään oppineena kilttinä tyttönä ahkeroin. Englannista sain tehokkuuteen lisää pontta, sillä siellä moni teki kuusipäiväistä työviikkoa. Niinpä valmistuin yliopistosta ennätysajassa, vaikka tein myös töitä opintojen ajan. Loppuvaiheessa tein sekä gradua että opetusharjoittelua samaan aikaan ja pohdin, tuleeko minusta opettaja vai sittenkin tutkija – muita vaihtoehtoja yliopistossa ei tarjottu suomen pääaineopiskelijoille.
Kokeilin siis molempia. Ensin aloitin väitöskirjan tutkimushankkeessa, mutta vanhempainvapaan jälkeen en palannut akateemiselle uralle, vaan kokeilin opettajan työtä. Koska kumpikaan ei tuntunut täysin omalta, aloin tosissani pohtia vaihtoehtojani ja samalla kiinnostuin uraohjauksesta. Tilasin amerikkalaisia uraohjausopuksia ja innostuin. Mietin, että tällaista tietoa ja tukea pitäisi olla tarjolla jo peruskoulussa. Pidin kirjojen seikkaperäisistä analyyseista ja konkreettisista tehtävistä.
Pääsin järjestökentälle hankkeeseen töihin. Sen jälkeen hakeuduin yritysmaailmaan ja tutustuin mm. ELY:n rahoittamiin rekrykoulutuksiin ja kaupalliseen ajatteluun. Uupumisen jälkeen palasin järjestökentälle ja sen jälkeen olen työskennellyt ELYjen ja TE-toimistojen rahoittamissa hankkeissa ja palveluissa sekä järjestöissä että yrityskentällä. Elokuussa aloitin nykyisessä (määräaikaisessa) tehtävässäni työelämäasiantuntijana, mikä on neljäs uusi työni viimeisen kahden vuoden sisällä.
Mitkä kokemukset ovat opettaneet sinua eniten työelämässä?
Etenkin työuran alussa, mutta ehkä edelleen, taipumukseni on yrittää ylittää odotukset. Olen myös herkkä innostumaan, minkä vuoksi olen aina tarttunut uuteen työhön aktiivisesti ja kehittänyt uutta. Tasaiseen tahtiin olen ollut myös työttömänä, välillä omasta halustani, välillä muista syistä. Lukioikäisestä lähtien olen vaihtanut työtä keskimäärin alle vuoden välein, ja välillä olen tehnyt kahta työtä päällekkäin. Pedagogisen koulutuksen ansiosta olen päässyt tai päätynyt kouluttamaan ja kehittämään valmennuksia kaikissa töissäni. Parhaita työkokemuksiani onkin ollut kehittää hyvässä tiimissä uusia uravalmennuskokonaisuuksia.
Olen myös opiskellut valmistumisen jälkeen aktiivisesti mm. avoimessa yliopistossa etenkin silloin, kun en ole ollut palkkatyössä (ts. vanhempainvapaalla ja työttömänä ollessa). Minua motivoi uuden oppiminen ja taustani vuoksi minun on hyvin helppo omaksua uran laaja määritelmä yksilön oppimisen, toimimisen ja työn (sosiaalisena) alustana, sillä ammatillinen osaamiseni on rakentunut kaikesta, mitä olen tehnyt ja opiskellut vuosien aikana.
Kuitenkin sekä omat kokemukseni että työni työttömien parissa ovat saaneet minut suhtautumaan yhä kriittisemmin kapitalistiseen, individualistiseen palkkatyöhön ja neoliberalistisen yhteiskunnan tapaan kytkeä yksilöiden ihmisarvo siihen. Tutustuin mm. Työstäkieltäytyjän käsikirjaan ja kriittiseen mustaan feminismiin ja pohdin, miten voin kannustaa ihmisiä rakentamaan itselleen sopivaa työelämää, kun niin moni ongelma on rakenteellinen. Työttömien kyykyttäminen, yksilöiden koko elämän ja osaamisen kehittämisen valjastaminen kapitalistisen palkkatyön vaatimuksiin ja maailmalaajuiset globaalit kriisit ovat entisestään saaneet minut pohtimaan uraohjauksen merkitystä ja vaikutusta.
Yksi olennainen ongelma on se, että työ määritellään mielestäni turhan kapeasti koskemaan vain palkkatyötä ja yleensä ohitetaan täysin sen (kaikessa laajuudessaan) epätasa-arvoinen jakautuminen ja sen tuoman taloudellisen tuoton kasautuminen. Työelämän hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin polarisoituminen on myös kasvava ongelma niin Suomessa kuin globaalisti.
Mikä on itsellesi tärkeintä työssä?
Aloitin alkuvuodesta uraohjauksen erikoisopinnot, joiden myötä tutustuin urateorioiden uusiin, sosiologisiin suuntauksiin ja tuntui, että löysin kotiin. Muistin jälleen intohimoni, joka ajoi minut alun perin opiskelemaan opettajaksi: haluan vaikuttaa ja avata etenkin nuorille ihmisille uusia näkökulmia ja kannustaa heitä rakentamaan uudenlaista tulevaisuutta. Olen sisimmässäni radikaali vallankumouksellinen.
Pohdin nyt, miten uraohjaajana voisin työskennellä reilumman maailman eteen, neoliberalismia vastustaen, ja pidän Tristram Hooleyn, Ronald G. Sultanan ja Rie Thomsenin tavasta määritellä uraohjaus (vapaasti suomennettuna ja tiivistettynä):
Uraohjaus tukee yksilöitä ja ryhmiä löytämään uusia näkökulmia työhön, vapaa-aikaan ja oppimiseen ja pohtimaan omaa paikkaansa maailmassa sekä suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Avainasemassa on lisätä heidän taitojaan analysoida ja kyseenalaistaa/problematisoida oletuksia, normeja ja valtasuhteita; verkostoitua ja rakentaa yhteisöjä ja solidaarisuutta sekä luoda uusia, jaettuja mahdollisuuksia. Se voimauttaa yksilöitä ja yhteisöjä taistelemaan neoliberalismia vastaan ja kuvittelemaan uusia tulevaisuuksia, sitä millainen maailma voisi olla.
Juuri nyt mietin, miten voisin nykyisessä pestissäni rakentaa yhdessä kollegoiden ja opiskelijoiden kanssa uraohjausta, joka tavoittelee sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää maailmaa. Olennaisia – eikä ihan pieniä – kysymyksiä ovat ainakin: Millainen on maailma, jossa haluamme tulevaisuudessa elää ja kasvattaa lapsiamme? Millainen työ on sellaista, johon liittyvät toiminta, tuotteet, tuotto ja niiden jakautuminen edistävät hyvää ja kestävää elämää maapallolla? Miten voimme toimia yhdessä ja toisten hyväksi? Millaiset instituutiot mahdollistavat kunnollisen työelämän (decent work)? Miten voimme varmistaa sekä ihmisarvoisen elämän kaikille että elämän koko monimuotoisuuden säilymisen ja kestävyyden koko maapallolla tulevaisuudessa?
Uraohjauksessa parasta on se, että kaikki liittyy siihen. Se on aidosti monitieteinen ala, joka pohtii olennaisia, sekä historiaan että tulevaisuuteen kytkeytyviä, poliittisesti merkittäviä asioita, joilla on aitoja ja konkreettisia vaikutuksia ihmisten elämään. Ja kaiken keskiössä on hyvän elämän rakentaminen.
toimittanut: Tiina Äijänaho