Nimi: Hanna Salminen 
Paikkakunta: Hollola
Työtehtävä ja -paikka: Opinto-ohjaaja ja uraohjaushankkeen toimija, Koulutuskeskus Salpaus, Lahti
Polkuni uraohjaajaksi
Kun olin pieni, naapurin kuraattorisetä suositteli minulle opettajan uraa. Se oli kuitenkin viimeinen asia, mitä halusin tehdä. Miksi käyttää iso osa elämästä opiskeluun, jos ei opeilla itse tekisi ”mitään”? Ajatuskin tuntui hullulta.
Päädyin Helsingin yliopistoon opiskelemaan ympäristönsuojelutiedettä, varmaan maailman pelastaminen mielessä. Ensimmäiset työkokemukseni liittyivät ympäristökasvatukseen. Oivalsin, että ohjaus, kasvatus ja koulutus ovatkin tapoja rakentaa hyvää tulevaisuutta ja yhteiskuntaa, ja vaikuttavia sellaisia. Niin päädyin ympäristökasvatusvuosien kautta ammatilliseksi opettajaksi ja lopulta opinto-ohjaajakoulutuksen kautta uraohjaustyöhön Koulutuskeskus Salpauksessa.
Tällä hetkellä työskentelen osittain opona Ohjauspiste Suunnassa, jossa ohjaamme ammatilliseen koulutukseen hakeutuvia. Työhöni kuuluu esimerkiksi päivystyksiä, joiden aikana kohtaamme hakijoita, huoltajia ja ohjaushenkilöstöä niin chatin kautta, puhelimitse, sähköpostilla kuin livenäkin. Osa asiakkaista varaa ohjausajan, jolloin ehdimme perehtyä paremmin kunkin yksilölliseen tilanteeseen. Teemme myös paljon ohjausmateriaalia esimerkiksi peruskoulun ysiluokkalaisille, järjestämme virtuaalisia koulutusmessuja, jatko-opintoinfoja ja erilaisia infoja ohjaushenkilöstölle.
Toisen puolen työstäni muodostaa hanketyö, jossa kehitän Koulutuskeskus Salpauksen uraohjausta ja tuen opiskelijoita kohti työelämää ja jatko-opintoja. Hankkeen kautta järjestämme esimerkiksi rekrytointitapahtumia ja työnhakupajoja, kehitämme uraohjaukseen liittyviä verkkokursseja ja syvennämme työelämäyhteistyötä.
Opettavaisia kokemuksia työelämässä
Kuulin ohjauksen kutsun työskennellessäni ammatillisena opettajana Asikkalan kampuksella. Alussa työ oli ihan perinteistä opetustyötä. Työkaverini vaikutuksesta innostuin tiimivalmentamisesta, ja aloimme toteuttaa luonto-ohjaajakoulutusta tiimioppimisena. Dialogin, treenien ja muiden tiimioppimisen menetelmien kautta aukeni todella kiehtova näkökulma oppimiseen ja opiskelijoiden ammatillisen kasvun tukemiseen.
Pian huomasin, että työotteeni oli muuttunut hyvin valmentavaksi ja ohjaavaksi. Opiskelijoiden, niin nuorten kuin aikuisempienkin, ohjauksen tarve tuntui valtavalta. He kaipasivat loputtomasti aikaa keskustella omista haaveistaan, haasteistaan ja tavoitteistaan jonkun kanssa, ja minäkin tein sitä mielelläni. Opettajan työnkuva alkoikin tuntua väärältä, ja aloin suunnata urallani kohti ohjauksen tehtäviä.
Näitä opettaja-aikaisia kokemuksia ja ohjauskeskusteluja kelailen vieläkin usein mielessäni. Läheisiksi tulleet opiskelijani antoivat minun kulkea rinnallaan ja oppia esim. oppimisesta, motivaatiosta, asenteen merkityksestä ja vaikeuksien voittamisesta. Silloisista opiskelijoistani ja heidän tilanteistaan muodostui eräänlainen arkkityyppien kirjasto, jota selailen yhä.
Tärkeimmät taidot työssäni
Omassa työssäni tärkeintä on kyky kuunnella, kohdata asiakas ja pystyä luomaan lyhyessä ajassa ja ehkä kasvottoman kanavan välityksellä häneen luottamuksellinen ohjaussuhde. Toisaalta työssä pitää koko ajan hakea tasapainoa asiakkaan tavoitteiden ja toimijuuden sekä toisaalta meille kertyneen tietomäärän ja tiedossamme olevien mahdollisuuksien välille.
Asiakkaat kääntyvät meidän puoleemme yleensä juuri siksi, että me tiedämme ja pystymme selvittämään asioita. Toki tarjoammekin kaiken sen tiedon ja osaamisen heidän käyttöönsä. Silti on tärkeää, että asiakas itse on se, joka määrittelee tilanteensa ja halutun suunnan ja tekee itse omat päätöksensä. Faktoilla ja deadlineilla voi liiankin helposti vaimentaa ohjattavan sisäisen äänen.
Vaihtuvat työtehtävät tuovat esiin milloin mitäkin taitoja. Ehdottoman hyödyllisiä ovat esimerkiksi kyvyt muistaa ja yhdistellä asioita, hahmottaa kokonaisuuksia, rakentaa verkostoja, ilmaista asioita kiinnostavalla tavalla niin kirjallisesti kuin suullisesti eri kohderyhmät huomioiden sekä kärsivällinen salapoliisin asenne. Ohjausvideoita tehdessämme olen löytänyt jopa rauhallisen kertojanääneni!
Olen vahvimmillani kirjoittaessani. Sanat putoilevat sormistani läppärin näppikselle kuin itsestään, ja saan ajatukseni parhaiten muotoiltua juuri tekstiksi. Tämä sopii chat- ja sähköpostiohjaukseen sekä ohjausmateriaalien tuottamiseen!
Parasta työssäni
Nautin erityisesti työstäni Suunta-opona. Suuressa oppilaitoksessa opinto-ohjaajille tulevat kysymykset ja ohjaustilanteet voivat olla melkeinpä mitä vain maan ja taivaan väliltä. Olen huomannut, että viihdyn parhaiten työssä, jossa oppimiskäyrä on jyrkkä, ja tässä se todella on sitä. Työ on nopeatempoista ja se vaatii tarkkuutta ja keskittymiskykyä. Välillä tuntuu, että Google-käsi savuaa, mutta toisinaan on aikaa pysähtyä syventymään asiakkaan tilanteeseen kaikessa rauhassa.
Hakijoiden ohjauksessa on paljon uraohjauksellisia elementtejä. Usein asiakas avaa pelin jollakin täsmällisellä kysymyksellä (esim. milloin on hakuaika tiettyyn koulutukseen), mutta ohjauskeskustelussa selviää, että tilanteeseen liittyy paljon muutakin pohdittavaa. Ohjauspiste Suunnan osaavan tiimin turvin pystymme tarjoamaan todella laaja-alaista ohjausta ja neuvontaa. Minusta on ihanaa, kun pystymme avaamaan asiakkaalle uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia, joiden kautta hän pääsee kohti tavoitteitaan.
Tärkeintä työssäni
Aiempi työni ammatillisena opettajana oli minulle todella rakas. Oli käsittämättömän hienoa päästä seuraamaan opiskelijoiden kasvupolkuja aina parin, kolmen vuoden ajan. Tunsin aina tekeväni merkityksellistä työtä.
Nykyisessä työssäni merkityksellisyyden tunnetta on vaikeampi tavoittaa, koska ohjauskohtaamiset ovat lyhyitä, usein kasvottomia eikä niiden tuloksia juurikaan pääse näkemään. Yritän kuitenkin etsiä ja löytää merkityksellisyyttä kaikesta mitä teen. Onneksi tässäkin työssä ollaan aina suurten ja tärkeiden kysymysten äärellä.
Martti Lindqvist lausuu ohjauksesta pistämättömästi kirjassaan Auttajan varjo (1995): “Määrätyissä tilanteissa tarinaan kuitenkin sukeltaa sivullinen, jolle ei ole ennalta varattu luonnollista roolia käsikirjoitukseen. Silti hän ei ole tunkeilija tai merkityksetön statisti, vaan tulee paikalle korjaamaan lavastusta, tutkimaan juonta ja tekemään jonkin ohjauksellisen väliintulon, jotta tarina ei jäisi jumiin vaan voisi entistä paremmin toteuttaa tarkoituksensa. Sitten hänen tehtävänsä on siirtyä sivuun, näyttämöltä pois.”