Nimi: Anita Mäntynen-Hakem, Anita Mäntynen-Hakem | LinkedIn
Paikkakunta: Kellokoski (Tuusula)
Työtehtävä ja -paikka:
- Projektiasiantuntija, Laurea-ammattikorkeakoulu, NETTA-hanke
- Yrittäjä, kouluttaja, työyhteisöinnostaja, työelämävalmentaja, Onnistus Oy
Minun uratarinani
Ohjaajan urani alkoi yläasteella 80-luvun lopulla, seurakunnan ja 4H-järjestön kerhoissa ja leireillä. Tuon jälkeen ehdin jo vannoa, että en ikinä mitään ohjaajan hommaa enää tee, ainakaan lasten ja nuorten parissa. Löysin kuitenkin itseni lukion jälkeen kulttuurisihteerin opinnoista, jolloin todistukseen kirjattiin nimikkeeksi myös kulttuuriohjaaja. Opintojen aikana tein harjoittelun perhepuistossa pienten koululaisten teatterileirin ohjaajana. Päädyin työskentelemään nuorisotyöhön, hankkimaan lisää koulutusta siihen ja kehittelemään projekteja. Jälleen vannoin, että mitään projekteja en ainakaan enää virittele. Noin 20 vuotta myöhemmin huomaan kaikkien mutkien jälkeen työskenteleväni muun muassa nuoriin liittyvässä projektissa. Työelämän, työllisyyden ja työyhteisöjen kehittäminen on vain erityisenä näkökulmana nykyisin. Yrittäjähenkisyys puolestaan on tarttunut matkaan jo lapsuudestani, maa- ja metsätalousyrityksen arjesta.
Innostamisesta innostuminen
Varsinaisen työurani alussa viime vuosituhannen lopulla, tehdessäni pätkän oppisopimuslisäkoulutusta nuorisotyöhön, minulla oli mentorina pitkän linjan jyväskyläläinen nuorisonohjaaja Marja-Leena Tiihonen. Hän totesi, että yhteiset näkemyksemme nuorisotyöstä ja nuoren osallisuudesta yksilönä sekä yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä ovat sosiaalipedagogisia. Aloin tutustua sosiaalipedagogiikkaan ja erityisesti sen yhteen ilmenemismuotoon, sosiokulttuuriseen innostamiseen, jonka Leena Kurki oli juuri lanseerannut Suomeen. Ihmisten innostamisesta ja yhteisöjen kehittämisestä pintaa syvemmällä tasolla tuli työelämäni punainen lanka.
Seuraava koulutukseni oli yhteisöpedagogin koulutus. Se on myöhemmin täydentynyt monenlaisilla opinnoilla, joista tärkeimmät ovat samaisen koulutuksen ylempi korkeakoulututkinto sekä ammatillinen opettajankoulutus. Työtä olen tehnyt paitsi nuorisotyön ja monenlaisten kehittämisprojektien parissa, myös kouluttajayrittäjänä sekä muun muassa tuntiopettajana ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa, työhön- ja uravalmentajana, kulttuurituottajana ja järjestön toiminnanjohtajana.
Työllisyyttä edistämään
Uravalmennuksen pariin päädyin lennossa perustettuani ensimmäisen yritykseni vuoden 2008 alussa. Olin tosin sitä ennenkin toiminut muun muassa yhden lukuvuoden nuorten valmentavan koulutuksen opettajana ammatillisessa oppilaitoksessa. Starttirahan saamisen edellytyksenä oli yrittäjäkurssin käyminen ja joku sen kouluttajista näki, että osaamiseni osui aivan kohdilleen saman organisaation uravalmennusten tarpeisiin. Jotenkin tämänkaltaiset valmennustyöt ja työllisyyden edistäminen vain alkoivat tulla työelämäni polulla vastaan kerta toisensa jälkeen.
Olen toiminut tämän alun kaltaisesti alihankkijana isommille valmennusyrityksille sekä ollut sellaisille myös palkattuna ura- ja työhönvalmentajana. Keudassa työskentelin 2016–2017 nuorten työllistämiseen ja Keski-Uudenmaan Ohjaamojen työhönvalmennuksen kehittämiseen liittyvässä projektissa. Minulla on ollut myös yksityisiä uravalmennusasiakkaita yrittäjänä. Nämä asiakkaat ovat enemmänkin löytäneet minut tuttavien ja sosiaalisen median kautta, en juurikaan ole markkinoinut yksityisiä uravalmennuspalveluja. Innostusta arkeen -ryhmävalmennukset ja unelmatyöskentelyt ovat olleet osa yritykseni toimintaa.
Yrittäjänä
Oma työurani on oikeastaan aina ollut jonkinmoista tulevaisuuden työelämän mallia, freelancerina ja yrittäjämäisesti, usein yhtä aikaa yrittäjänä ja palkansaajana. Nykyisen nyt 10 vuotta täyttävän Onnistus-yrityksen perustin puolisoni kanssa. Sen toiminta on ajoittain sisältänyt omien koulutus-, valmennus- ja kehittämispalvelujeni lisäksi myös ihan jotakin muuta, kuten kokouspalveluja, tilavuokrausta, taidegalleriatoimintaa sekä egyptiläisten tuotteiden ja hyvinvointituotteiden myyntiä.
Siviilipalveluskeskus on ollut jo pian viisi vuotta yritykseni suurin ja säännöllisin asiakas. Se ostaa yritykseltäni työnhaun asiantuntijan palvelua, joka on sisältänyt palveluspaikattomien yksilö- ja ryhmävalmennusta sekä niiden kehittämistä. Yksilövalmennukset ja -ohjaukset ovat pikkuhiljaa hiipuneet pois työtehtävistäni kaikilta osin viimeisen noin puolentoista vuoden aikana. Aikansa kutakin. Verkkokursseja suuntaan toki yksilöillekin, tällä hetkellä myynnissä on Innostusta arkeen -verkkokurssi. Siviilipalveluskeskuksen Teamsissa koulutan työelämä- ja työnhakutaitoja nykyisin vain ryhmille.
Juuri osakeyhtiöksi muuttuneen Onnistus-yritykseni toiminta keskittyy yhä enemmän työyhteisöjen valmennuksiin, ja esimerkiksi Puhujatori myy innostukseen ja innostamiseen liittyviä puheenvuorojani ja koulutuksiani. Missioni on viedä sosiaalipedagogista ajattelua ja erityisesti sosiokulttuurista innostamista aivan kaikkialle. Innostamisen tarkoituksena on luoda sellaisia osallistumisen prosesseja, joiden kautta ihmiset kasvavat aktiivisiksi toimijoiksi yksilöinä sekä yhteisön ja yhteiskunnan jäseninä.
Matka jatkuu
Tämänhetkisessä palkkatyössäni Laurea-ammattikorkeakoulun ESR-rahoitteisessa NETTA-hankkeessa olen kehittänyt vahvuusperustaista rekrytointia yhteistyössä yritysten ja nuorten parissa työskentelevien tahojen kanssa. Työn muotoilu on tullut tutuksi, samoin erityistä tukea tarvitsevan nuoren työllisyyden ympärillä toimivan ekosysteemin roolit ja osaamistarpeet. Toinen Laurean vetämä ESR-hanke Toivo@Tee, jossa työskentelin, päättyi keväällä, ja sen teemana oli yrittäjien työhyvinvointi, kriiseistä selviäminen sekä uusiutuminen. Aiemmin, vuosina 2017–2019 olin YAMK-opinnäytetyöni kautta kehittämässä Humanistisen ammattikorkeakoulun työyhteisön kehittäjäkoulutusta (yhteisöpedagogi AMK).
Tämänkaltaisia työelämän ja osaamisen kehittämistöitä toivon pääseväni jatkamaan edelleen, joko TKI-hankkeissa tai oman yrityksen kautta, kenties molemmissa. Unelmani on myös kirjoittaa yhä enemmän näistä teemoista.
Ihmeitä pitää tehdä
Tuhannet työtunnit monenlaisten ihmisten elämänpolkujen äärellä, omat moninaiset elämänkokemukset, ”lokeroihin mahtumattomuus” ja kodit kahdella mantereella ovat luoneet pohjaa kaikelle sille, mitä teen ja mitä olen juuri nyt. Perheeni toinen kotimaa on Egypti ja olen toiminut myös vapaaehtoistyössä Kulttuurikameleontit ry:n Kairon katulapset -kehitysyhteistyöhankkeessa. Kaiken työn taustalla minulla on suuri innostus sisäisten valojen sytyttelyyn ja kutsumus tehdä maailmasta hitusen parempi paikka, hetki ja kohtaaminen kerrallaan. Sosiaalipedagogisen ajattelun mukaisesti uskon yhteisön voimaan ja jokaisen ihmisen valmiuksiin olla oman hyvän elämänsä asiantuntija.
Uravalmentajan, kuten mielestäni kaikkien ihmisten parissa työtään tekevien tärkeimpiä taitoja ovat toisen ihmisen näkemiseen, kuulemiseen ja lukemiseen liittyvät taidot. Niihin sisältyy herkkyys, avoimuus, myötätunto ja myötäinto ja älykäs intuitio. Vuorovaikutustilanteissa olen itsekin kokenut syviä epäonnistumisia, kuten varmasti jokainen meistä. Armollisuus myös itseään kohtaan, jatkuva reflektointi ja kokemusten kautta oppiminen ovat olleet minulle tärkeitä taitoja, myös oman jaksamisen kannalta.
Tunnustan aivan reilusti: uskon ihmeisiin. Uskon mahdollisuuksiin. Mottoni on ollut viime vuosina Nelson Mandelan “It always seems impossible until it’s done.”
Sain juuri syntymäpäivälahjaksi viinilasin, jonka tekstinä on Tommy Tabermannin runo: “Ihmeitä ei pidä odotella, ihmeitä pitää tehdä.” Se voisikin olla uusi mottoni. Elämän parhaisiin tilanteisiin, myös urapolkujen vaiheisiin sisältyy usein pieniä ihmeitä, hiukan mystistä tähtipölyä.