Kurkistus kolmen ura-ammattilaisen työteemoihin

Blogisarja jäsenistämme 2/3

Jäsenkatsauksemme mukaan yleisin jäsenemme on Etelä-Suomessa asuva nainen, jonka taustakoulutus on kasvatustieteilijä. Hänen työnimikkeessään on mahdollisesti sana ”ura” (ks. blogipostaus osoitteessa https://uraohjaajat.net/2020/02/15/peilissa-jasenprofiilit/).  Haastattelimme kolmea nämä kriteerit täyttävää jäsentämme. Kirsi Kantola on uravalmentaja ja palvelumanageri. Hän toimii tällä hetkellä Varsinais-Suomen ELY:n ja TE-toimiston Ulkokehältä työelämään -palvelupilotissa. Johanna Ruhasen ja Sanna Erosen työkentät muistuttavat toisiaan. Molemmat toimivat korkeakouluopiskelijoiden uraohjauksen parissa, Johanna Helsingin yliopistossa ja Sanna Laurea-ammattikorkeakoulussa. Kirsi, Johanna ja Sanna ovat ehkä tyypillisiä jäseniämme, mutta heidän työtodellisuutensa ovat erilaisia. Yhdistäviä tekijöitäkin kuitenkin löytyy.

Työtä, jolla on tarkoitus

Kaikki kolme näkevät uraohjauksen äärimmäisen merkityksellisenä alana. Urasuunnitteluteemat ja asiakkaat omine teemoineen ovat kaikille tärkeitä. Ala nähdään hyvin monipuolisena: ”Ala hengittää muutosta joka solullaan, ja sen vuoksi siinä piisaa takuulla haastetta ja opittavaa koko oman työuran ajaksi”, Johanna toteaa.

Uraohjaus näyttäytyy hieman erilaisena sen mukaan, minkä ikäisten kanssa töitä tehdään. Tulevaisuuteen kuikuilevien nuorten kanssa se on erilaista kuin siellä, missä työuraa on takana jo pitkä tovi. Opiskellijat pohtivat omia opintovalintojaan, erilaisia opintojen jälkeisiä työmahdollisuuksia, omaa paikkaansa ja orastavaa identiteettiään.

”Uraohjaus auttaa opiskelijoita pohtimaan ja selvittämään itselleen millaiset asiat heitä kiinnostavat työelämässä, millaisia asioita he arvostavat ja toivovat omalta tulevalta työltään. He oppivat ymmärtämään paremmin omia vahvuuksiaan, mutta myös tiedostamaan jo opintojen aikana omia kehittämisen kohteita, jolloin he voivat näitä myös kehittää opintojen aikana. Uraohjauksella voidaan antaa yksilölle paljon työkaluja, jotka lisäävät yksilön onnellisuutta.”, Sanna kertoo.

Työuran toisessa päässä kysymykset linkittyvät pakotettuihin tai haluttuihin muutoksiin. Ensin mainittuihin liittyy myös surutyötä ja isoja identiteettikysymyksiä. Elämäntilanteet voivat olla haastavia ja myös työkyky voi olla riittämätön.

”Palvelupilotissamme asiakkaat ovat moniongelmaisia ja tarvitsevat henkilökohtaista tukea ja apua työllisyyden parantamiseksi tai esim. eläkkeelle pääsemiseksi. Heillä voi olla myös asunnottomuutta, köyhyyttä ja syrjäytymistä. Uraohjaus on siis osa työtäni, mutta jos uraohjaus määritellään koko elämän kattavaksi elämänuraohjaukseksi, on se työssäni keskeistä”, Kirsi pohtii.

Huoleenkin on aihetta

Kirsiä huolestuttaa työssään se byrokratia- ja tukiviidakko, johon asiakkaat törmäävät. Väliinputoajia on paljon, kun palvelu- ja etuusjärjestelmä ei taivu asiakkaiden tarpeisiin ja eri toimijat esimerkiksi terveydenhuollossa eivät tunne riittävästi työttömyyden haasteita: ”Työkyvytön asiakas, jolle kuntoutustukipäätös on ollut kielteinen tai päätös viivästyy, ohjataan työttömäksi työnhakijaksi, jotta hän saisi jotain tuloa. Kuitenkin TE-palvelut edellyttävät työnhakijoilta aktiivista työnhakua ja kokoaikaisen työn vastaanottamista, mihin asiakas ei kykene, jolloin karenssi uhkaa. Ei ole olemassa palvelujen tai etuuksien välimuotoa, ellei siksi lasketa toimeentulotukea. Myös nämä todellisuudessa työkyvyttömät asiakkaat kuormittavat kuntien ”sakkolistaa”, eli kunnan on työllistettävä hänet palkkatuelle tai järjestettävä kuntouttavaa työtoimintaa. Näissä palveluissa on siis ihmisiä, jotka kuuluisivat esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle.”

Opiskelijoiden kanssa isona haasteena näyttäytyy jaksaminen, jonka sekä Sanna että Johanna nimeävät keskeiseksi teemaksi. Opiskelijat uupuvat opinnoissaan jo ensimmäisinä opintovuosina. Sanna muistuttaa, että riskejä on myös ihan työuran alussa, kun on suuri halu näyttää kykynsä ja potentiaalinsa – ja ehkä myös varmistaa työpestin jatko.

”Paineita tulee monelta suunnalta ja itsensä johtamisen taidot ovat koetuksella. Sama pätee tietysti työelämässä täysipäiväisesti oleviinkin. Siksi ohjaajana ja coachina pyrin olemaan hyvin tietoinen siitä, etten omalla työlläni ainakaan lisää paineita vaan pikemminkin puran niitä”, Johanna toteaa.

Uraohjaustarpeet eivät häviä

Uraohjauksella ja uraohjausosaamiselle kaikki kolme näkevät suuren tarpeen myös jatkossa. Uraohjaajien toimenkuvat ja työtehtävät vaihtelevat paljon ja kaikelle osaamiselle on käyttöä ja kaikesta on hyötyä. Kirsi antaa esimerkin: ”Omassa tehtävässäni minulla on suuri hyöty aikaisemmasta sairaanhoitajan koulutuksestani ja työkokemuksestani. Mutta tarvitsen myös korkeakoulututkintoni ja uraohjauksen erikoistumisopintojeni tuomaa varmuutta. Tehtävästä riippuen tarvitaan myös kansainvälistä ja maahanmuuttaja –osaamista.”

Johanna muistuttaa, että näiden kolmen naisen yhtäläisestä taustakoulutuksesta huolimatta omaa koulutustaustaa ei kannata liikaa miettiä: ”ohjattavat ovat eri taustaisia ja niin uraohjaajatkin”.

Työn keskiössä on aina asiakkaan kohtaaminen. Asiakas tuo tilanteeseen koko elämänsä kirjon ja tärkeintä on kohdata tämä aidosti ja arvostaen.

Myöskään omalle oppimiselle ei näy mitään rajaa. Kaikki kolme lukevat aktiivisesti alan kirjallisuutta ja tutkimuksia. Kirsiin on tehnyt vaikutuksen Raija Kerättären (2016) väitöskirja Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän. Monialainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi pitkäaikaistyöttömillä (2016). Johanna on lukenut työtiimin lukupiirissä viimeksi Mark Savickaksen artikkelia uran rakentamisen teoriasta (career construction) ja uramuuntuvuudesta. Sanna taas on lukenut uudelleen alan perusteokseksi nopeasti muodostunutta Sanna Vehviläisen Ohjaustyön opasta.

Yhdistyksestä verkostoja ja osaamista

Uraohjaajat ja –valmentajat ry:n kaikki kolme kokevat tärkeänä ammatillisena asiantuntijaverkostona. Yhteinen jakaminen kasvattaa kaikkien asiantuntijuutta ja on antoisaa keskustella muiden, samoista teemoista kiinnostuneiden ammattilaisten kanssa. Yhdistyksellä nähdään olevan paljon annettavaa myös tulevaisuudessa:

” Yhdistyksellä on mahdollisuus nostaa ammattikuntamme arvostusta myös muilla foorumeilla. Uraohjausosaamista pitäisi myös profiloida paremmin”, Kirsi pohtii.

”Kenties tätä kautta voi myös vaikuttaa alan tulevaisuuteen”, Johanna päättää.

 

Teksti: Leena Itkonen

[Haastattelut tehtiin tammi-helmikuussa 2020]